Muuta tekstin kokoa:

Mitä kuuluu, Christian Vásquez?

Kansainvälistä harjoittelujaksoa TFO:ssa tekevä saksalainen Laura tapasi Christian Vásquezin keskiviikon orkesteriharjoitusten jälkeen. Hän keskusteli avajaiskonsertin kapellimestarin kanssa siitä, millaisia pohjoismaalaiset ovat, millainen konsertti on tulossa sekä siitä hetkestä, kun Vásquezille oli selvää, että musiikki on iso osa hänen elämäänsä.

 

1.  Mitä kuuluu? Millainen päiväsi on ollut?

Olen hyvin iloinen siitä, että olen taas täällä melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Orkesteri on minulle hyvin erityinen, sillä TFO oli ensimmäinen orkesteri Venezuelan ulkopuolella, joka kutsui minut johtamaan heitä. He ovat erityisiä, ei vain musiikillisten kykyjensä vaan myös lämminhenkisyytensä takia.

 

2. Nyt, kun suomalaisista on jo puhe: mitä mieltä olet pohjoisen väestä?

Suhteeni pohjoismaalaisiin on hyvin erityinen. Ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja rauhallisia. Aluksi tämä ei tietenkään ole totta. Mutta kun tutustut heihin paremmin ja he tuntevat sinut paremmin, kaikki muuttuu, ja he ovat avoimempia.

 

Christian Vasquez harjoituksissa
 

Harjoitukset Konserttitalolla.

3. Siirrytään seuraavaksi tämän viikon konserttiin ja musiikkiin: voitko kertoa ohjelmasta?

Tämä on hyvin mieleenpainuva avajaiskonsertti. Me soitamme – omasta mielestäni – kuuluisimman sinfonian, eli Mahlerin viidennen. Varsinkin Adagietto, jonka Mahler kirjoitti vaimolleen Almalle, on hyvin tunnerikas. Kaikkiaan teos on vaativa, koska se on pitkä sinfonia eikä helpoimmasta päästä soittaa. Kaikkien täytyy olla hyvin valmistautuneita. Me olemme harjoitelleet ahkerasti viimeiset kolme päivää ja olen sataprosenttisen varma, että orkesteri soittaa todella hyvin.

Me soitamme lisäksi Tšaikovskin Rokokoo-muunnelmat solisti Andrei Ionițăn kanssa, ja hän on loistava. Teos ei ole helppo solistille, koska jokainen variaatio on edellistään vaativampi. Mutta hän soittaa todella hyvin.

Ja tietenkin, avaamme konsertin Mascagnin Intermezzolla oopperasta Cavalleria rusticana. Se on hyvin lyhyt, mutta koskettava teos. Ohjelma on todella kaunis kokonaisuus, yleisö voi olla innoissaan. Ehkä he itkevät iloista, katsotaan, miten käy.

 

4. Viimeiseksi henkilökohtaisempi kysymys: Milloin sinulle oli selvää, että musiikki on iso osa elämääsi? Liittyykö asiaan jotain tiettyä hetkeä tai ihmistä?

Luulen, että se hetki oli vuonna 1998, olin 13 tai 14 vuotta vanha, ja aloitin Venezuelan kansallisessa lasten sinfoniaorkesterissa. Orkesterin opettajat kävivät kaikissa Venezuelan kaupungeissa etsimässä taitavia nuoria. Kasvoin pienessä San Sebastián de los Reyesin kaupungissa ja siihen aikaan olin ainut lapsi – 200 muun nuoren muusikon joukossa – joka edusti kotikaupunkiani orkesterissa. Silloin tapasin kapellimestariopintojeni opettajan José Antonio Abreun. Näin harjoitukset hänen kanssaan, ja silloin sanoin itselleni, että haluan muusikoksi, tätä haluan elämältäni.

 

Kiitos Christian Vásquez ajastasi ja vastauksistasi. Toivotamme upeaa konserttia ja mukavaa aikaa Turun filharmonisen orkesterin kanssa.