Ändra textens storlek:
Jean Sibeliuksen kuudennen sinfonian kantaesityksestä tulee 19.2.2023 kuluneeksi 100 vuotta. Lauantaina 18.2. klo 16 Konserttitalossa pidetään sinfonialle satavuotisjuhlat. Juhlakonsertissa kunniakapellimestari ja ylistetty Sibelius-tulkki Leif Segerstam johtaa kuudennen sinfonian sekä Sibeliuksen Suite champêtren, joka niin ikään kantaesitettiin sata vuotta sitten.
Konserttitalon ovet avataan klo 15, ja ennen konserttia juodaan kakkukahvit, jotka sisältyvät lipun hintaan. Konserttisaliin siirrytään klo 16, ja ennen musiikkia kuullaan kulttuurihistorian professori Hannu Salmen juhlaluento. Hannu Salmi kertoo haastattelussa, millaiseen maailmaan sinfonia syntyi sata vuotta sitten ja miksi Sibelius on suomalaisille niin tärkeä.
Hypätään ajassa sata vuotta taaksepäin. Vuonna 1923 Suomi oli ollut itsenäinen muutaman vuoden, ja keväällä 1923 sisällissodastakin tuli vasta viisi vuotta. Ensimmäinen maailmansota oli ruhjonut Eurooppaa, ja toinen katastrofi oli jo tuloillaan, kun Stalin oli astumassa valtaan ja kansallissosialistit olivat järjestäytymässä Saksassa.
- Tuolloin konserttiyleisössä jokainen ihminen oli kokenut sisällissodan. Yhteiskunta oli väkivaltainen, ja muun muassa Itä-Karjalassa kuohui vielä. Kun kuuntelee sinfonian kaunista seesteisyyttä ja kauneutta, se on jollain tavalla kiinnostavaa, kun aikakausi oli todella dramaattinen ja voimakas. Ehkä sinfonia oli jonkinlainen vastaliike sille maailmalle, joka samaan aikaan oli traumatisoitunut kaikesta siitä mikä oli takana, Salmi sanoo.
Salmi valmistelee konsertissa kuultavaa luentoa katsomalla aikalaiskeskusteluja ja sanomalehtiaineistoja, lukemalla vanhoja päiväkirjoja sekä Tawaststjernan Sibelius-kirjaa. Vuonna 1865 syntynyt Sibelius oli jo 1920-luvulla päättämässä sinfonista uraansa. Seitsemännen sinfonian ajatuksia oli jo syntynyt, ja kuudes oli valmistumassa.
- Sibelius alkoi olla ikääntyvä mestari, joka näki jo varjojen pitenevän. Samaan aikaan nuori valtio katsoi tulevaisuuteen, ja Suomessa valtaosa väestöstä oli nuoria. Asetelma on mielenkiintoinen. On kiinnostavaa, mitä uutisia Sibelius itse luki aamulla ennen päivän sävellystyötä ja millaisesta maailmasta hän ammensi vaikutteita. Oltiin myöhäisromanttisen ja modernin musiikin rajapinnassa, ja Sibelius etsii omintakeista polkuaan.
Sibelius on merkittävä kahdella tapaa. Hän nousi voimallisesti suomalaiseen taiteen kentälle ja julkisuuteen silloin, kun kansakuntaa ja perustusta sille, mitä Suomi on, rakennettiin. Lisäksi Sibelius oli poikkeuksellinen musiikillinen lahjakkuus.
- Armas Järnefelt sanoi hyvin jossain radiohaastattelussa, että kun Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia tuli julkisuuteen, se oli varsinainen pamaus. Järnefelt sanoi, että ”vielä ne elävät, ne vanhat jumalat”, Salmi kertoo.
Sibeliuksesta tuli myös kansainvälinen hahmo, ja media kiinnitti huomiota siihen, mitä Sibelius tekee.
- Se on varmasti ollut ylpeyden aihe aikalaisille, että Suomesta syntyy taiteilija, joka saa koko maailman huomion. Siksi Sibelius oli niin rakas ja tärkeä 1900-luvun alkuvuosina ja pitkään sen jälkeenkin. Kyllä Sibelius tässä mielessä jäi olennaiseksi osaksi sitä, miten suomalainen itsensä ymmärtää, ja haluaa ymmärtää. Jokaisesta Sibeliuksen sinfoniasta tuli odotuksen kohde, ja jokainen niistä on eräänlainen historiallinen monumentti.
Nyt juhlitaan satavuotiasta kuudetta sinfoniaa. Konserttitalossa lauantaina 18.2. järjestettävän konsertin lisäksi Sibelius-museossa on esillä teoksen alkuperäinen partituuri juhlanäyttelyssä sunnuntaina 19.2. Kuudes sinfonia oli kantaesityksensä jälkeen paitsiossa jonkun aikaa, ja sillä oli uusi tuleminen 1900-vuosikymmenien saatossa. Nyt onkin hyvä hetki nostaa sinfonia ansaitsemalleen jalustalle.
- Syntymäpäivien vietto on tietenkin suomalaisessa kulttuurissa olennainen osa arkista elämää. Miksemme siis viettäisi myös kuudennen sinfonian syntymäpäivää. Kuudes sinfonia on kaunista soivaa todellisuutta ja se ansaitsee tulla uudelleen kuunnelluksi sadan vuoden jälkeenkin, Salmi pohtii.
Ja sadan vuoden päästä tulevaisuudessa, vuonna 2123, sinfoniaa saatetaan kuunnella edelleen.
- Musiikki näyttäytyy aina uudella tavalla uudessa historiallisessa tilanteessa. Tulevaisuuden kuulija voisi olla aivan yhtä kiinnostunut tästä teoksesta kuin me tänä päivänä jo sillä perusteella, että teos on kestänyt aikaa jo sata vuotta. Kuudennessa sinfoniassa on tietynlaista hartautta, ja kun tänä päivänä elämme monenlaisten haasteiden keskellä, voi ajatella, että ehkä teos synnyttää jotain sellaista tulevaisuutta, jossa voimme yhä nauttia musiikista.