TFO: Elegiaa
Sergei Rahmaninov: Pianotrio nro 1 g-molli ”Eleginen”
Pjotr Tšaikovski: Pianotrio a-molli op. 50 ”Suuren taiteilijan muistolle”
Mikael Kemppainen, piano
Kerim Gribajcevic, viulu ja ohjelmistosuunnittelu
Antto Tunkkari, sello
Rahmaninovin ja Tšaikovskin pianotriot muodostavat elegisen, melankolisen parin. Vasta 18-vuotiaan Rahmaninovin ensimmäinen pianotrio on yksiosainen, surumielisen vireen päällä kehittyvä ja hiipuva. Tšaikovskin pianotrio on omistettu ystävän ja mentorin Nikolai Rubinsteinin muistolle, ja teoksen tunnelmaa leimaa niin ikään leimaa tummuus. Teos on Tšaikovskin ainoa pianotrio, kun taas Rahmaninov sävelsi vielä myöhemmin toisen, Tšaikovskin muistolle.
Esitysajat
Sibelius-museo
20500 Turku
Suomi
Noin 1 tunti, ei väliaikaa.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Belgradissa syntynyt Kerim Gribajcevic on opiskellut Itävallassa (Wien),Venäjällä (Pietari) ja Suomessa (Sibelius-Akatemia).
Hän on työskennellyt Belgian, Lontoon ,Sinfonia Lahden ja vuodesta 2004 Turun filharmonisessa orkesterissa.
Gribajcevic on soittanut erilaisissa kamarimusiikki kokoonpanoissa niin Keski-Euroopassa kuin myös Suomessa.
Teokset
Tammikuun lopussa 1892 Sergei Rahmaninov piti 18-vuotiaana muusikonalkuna Moskovassa enemmän tai vähemmän virallisen ensikonserttinsa pianistina. Ohjelmassa oli soittimellisten kykyjen osoittamiseksi soolokappaleita Chopinilta, Lisztiltä ja hänen ihailemaltaan vanhemmalta venäläiskollegalta Tšaikovskilta. Mukana oli myös hänen omina teoksinaan kaksi kappaletta sellolle ja pianolle sekä pari viikkoa aiemmin valmistunut, vain kolmessa tai neljässä päivässä sävelletty Trio élégiaque g-molli viululle, sellolle ja pianolle.
Kamarimusiikki jäi Rahmaninoville syrjäiseksi tuotannon alueeksi. Vuoden 1892 pianotrion lisäksi sitä edustavat merkittävimmistä teoksista toinen pianotrio d-molli, sekin lisänimeltään Eleginen (1893), sekä sellosonaatti (1901).
Vuoden 1892 pianotrio on yksiosainen teos, joka rakentuu moniosaisten teosten ensiosissa tyypilliseksi sonaattimuodoksi. Toisin sanoen siinä on alussa materiaalin esittely, sitten sen kehittely ja lopussa kertaus. Tšaikovskin vaikutus on ilmeistä teoksen tunteikkaassa ilmaisussa, olihan tämä yksi hänen esikuvistaan, eikä Rahmaninovin loisteliaan pianismin valossa yllätys ole sekään, että pianolla on teoksessa hallitseva rooli.
Teos kasvaa hillitystä alusta tummasävyisen romanttiseen vuolauteen. Rahmaninov esittelee useampiakin teema-aiheita, joita käsitellään keskivaiheen kehittelyssä ennen paluuta sellolla pianon säestyksellä alkavaan kertaukseen. Lopussa teos hiipuu huipennuksen jälkeen elegiseen, surumarssin tahdissa (Alla marcia funebre) sulkeutuvaan päätökseen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Pezzo elegiaco
Tema con variazioni
Tšaikovskin vanhoihin ystäviin kuulunut pianisti ja Moskovan konservatorion johtaja Nikolai Rubinstein kuoli yllättäen maaliskuussa 1881 kesken parhaan miehuutensa, vain 45-vuotiaana. Tieto tapahtuneesta saavutti Tšaikovskin Nizzasta, jossa hän oli yhdellä monista Länsi-Euroopan-matkoistaan. Uutinen oli hänelle suuri järkytys, vaikka heidän välinsä olivatkin hiljalleen etääntyneet. Hän ryhtyi loppuvuodesta 1881 säveltämään ”suuren taiteilijan muistolle” omistettua pianotrioa, joka valmistui vuoden 1882 alkuviikkoina.
Tšaikovski on hahmotellut teoksensa laajoin vedoin. Muodon esikuvana häämöttää Beethovenin viimeinen pianosonaatti c-molli op. 111. Sen tavoin myös Tšaikovskin triossa on vain kaksi osaa, joista jälkimmäinen on muunnelmamuotoinen.
Ensiosa on saanut otsikon Pezzo elegiaco, eleginen kappale. Sen ensin sellon ja sitten viulun laulama elegisen laveakaarinen teema on yksi Tšaikovskin suurista melodioista ja virittää tunnelman koko teokselle. Se henkii syvää surumieltä, mutta siinä on myös ylväämmät ulottuvuutensa. Muut teemat tuovat mukaan vastakohtaista ainesta.
Vaikka toisen osan muunnelmateema on vahvasti kansanmusiikkisävyinen, se on Tšaikovskin oma luomus. Osasta rakentuu 12 muunnelman moniulotteinen kokonaisuus. Muita laajempi päätösmuunnelma on saanut otsikon ”Variazione Finale e Coda”. Se rynnistää eteenpäin voitokkaissa tunnelmissa, kunnes huippukohdassa avausosan pääteema murtautuu esiin ja kääntää musiikin kohti alistuvaa, surumarssin askelin sulkeutuvaa päätöstä.
Teosesittely: Kimmo Korhonen