Siirry sisältöön
Psyko (c) A Universal Picture

TFO LEFFASSA: PSYKO

Anthony Gabriele, kapellimestari
Turun filharmoninen orkesteri

Alfred Hitchcock – Bernard Herrmann: Psycho (1960)

Ikoninen suihkukohtaus, Bernard Herrmannin säveltämä musiikki, pakomatkalla oleva Marion Crane ja Norman Batesin motelli tekivät vuonna 1960 elokuvahistoriaa. Alfred Hitchcockin Psyko mullisti kauhuelokuvan genren, ja pitää otteessaan vielä vuosikymmenten jälkeen. Psykologisella jännityksellä koukuttava elokuva tarjoaa Hitchcockille ominaista piinaavaa jännitystä alusta loppuun.

Elokuva heijastetaan konserttisaliin suurelle kankaalle, ja musiikin soittaa livenä Turun filharmoninen orkesteri kapellimestari Anthony Gabrielen johdolla. Elokuvakonsertti jatkaa TFO Leffassa -sarjaa, jossa tunnetuimmat valkokankaan merkkiteokset heräävät eloon sinfoniaorkesterin voimin.

Elokuvan ikäraja on K12.

Elokuva tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi.

A Universal Picture

The producer wishes to acknowledge the contributions and extraordinary support of John Waxman (Themes & Variations).

A Symphonic Night at the Movies is a production of PGM Productions, Inc. (New York) and appears by arrangement with IMG Artists.

Kuva: Psycho © A Universal Picture

Esitysajat

Ke 18.3.2026, 18:30
To 19.3.2026, 18:30
Pe 20.3.2026, 18:00

Aninkaistenkatu 9

20100 Turku
Suomi
Kesto
Elokuvakonsertin kesto on noin 2 h 30 min, sisältäen väliajan.

Hinnat

36,50 | 31,50 | 14,50 €

Kategoriat

Liput ja väliaikatarjoilu

Valitse esitysaika
Valitsemasi esitysaika määrittää lipunostolinkin

Taiteilijat

Anthony Gabriele_2 © Christopher Mason

Poikkeuksellisen uran tehnyt kapellimestari Anthony Gabriele on työskennellyt lukuisten musiikkigenrejen parissa yli 20 maassa ja yli 45 orkesterin kanssa. Esiintymiset menestyneiden laulaja-lauluntekijöiden Anastacian ja Ronan Keatingin kanssa ovat vakiinnuttaneet Anthony Gabrielen maineen crossover-kapellimestarina, jonka intohimoinen työtapa kumpuaa syvästä ohjelmiston ymmärryksestä. 

Anthony Gabrielin vertaansa vailla oleva asiantuntemus sinfoniaorkesterin säestämien elokuvien kapellimestarina on johtanut työhön yli 35:n teoksen kanssa, joista kuusi on maailman ensi-iltoja. Elokuviin kuuluvat esimerkiksi John Williamsin Superman, Thomas Newmanin James Bond: 007 Spectre ja Bruno Coulais’n Kuoropojat. 

Gabriele on työskennellyt myös teatterikapellimestarina Lontoon West Endissä johtaen muun muassa musikaaleja Leijonakuningas, Oopperan kummitus, Ihmemaa Oz, Jesus Christ Superstar, The Sound of Music ja Evita. Blue Danube Musik Impresario – oopperakapellimestarikilpailun voittanut Gabriele on johtanut oopperat Don Carlo, La traviata, La Bohème, Don Giovanni ja Madama Butterfly.

Kaudella 2024/25 Gabriele palasi jälleen Lontoon Royal Albert Halliin ja Amsterdamin Concertgebouw -konserttitaloon sekä esiintyy Irlannin kansallisen sinfoniaorkesterin, Gulbenkian-orkesterin ja Liverpoolin kuninkaallisen orkesterin kanssa. Lisäksi hän debytoi kymmenen upean orkesterin kanssa Kanadassa, Saksassa, Latviassa, Espanjassa, Britanniassa, Alankomaissa ja Sveitsissä.

Sulje

Teokset

Phoenixin kaupunki Arizonassa. Sihteerinä työskentelevä Marion Crane varastaa työnantajaltaan 40 000 dollaria ja lähtee autolla pakoon kohti Kaliforniaa. Myrskyn puhjettua hän päätyy yöpymään syrjäiseen Bates Motelliin ja päättää lopulta palauttaa rahat työnantajalleen.

Näillä melko harmittoman tuntuisilla tapahtumilla alkaa jännityselokuvan klassikkoihin kuuluva Alfred Hitchcockin (1899–1980) Psyko (1960). Juuri mikään ei anna aavistaa niistä käänteistä ja syvyyksistä, joihin elokuva sukeltaa. Niille, jotka ovat nähneet elokuvan, ei niistä tarvitse kertoa, ja niille, jotka eivät elokuvaa tunne, niistä ei pidä kertoa.

Psyko valmistui Hitchcockin huippukaudella. Sitä olivat edeltäneet muun muassa hänen hienoimpiin elokuviinsa kuuluvat Takaikkuna (1954), Vertigo (1958) ja Vaarallinen romanssi (1959). Psyko merkitsi kuitenkin käännettä uuteen suuntaan. Se vei jännityselokuvaa kohti kauhua ja toi kauhun keskelle jokapäiväistä elämää. Juuri se tekeekin elokuvasta niin tehokkaan: on kuin elokuvan tapahtumat voisivat osua kenelle tahansa.

Olennaisen osan Psykon vaikutuksesta luo Bernard Herrmannin (1911–1975) musiikki. Kyseessä oli jo kuudes Hitchcockin elokuva, johon hän sävelsi musiikin, ja sen jälkeenkin he tekivät yhdessä vielä kaksi elokuvaa. Herrmann kuului ylipäätään elokuvamusiikin suuriin nimiin. Hänen ensimmäinen elokuvamusiikkinsa syntyi Orson Wellesin Citizen Kaneen (1941), ja sittemmin hän teki musiikkia myös mm. François Truffaut’n, Brian de Palman ja Martin Scorsesen elokuviin.

Yhteistyö Hitchcockin kanssa merkitsi kuitenkin Herrmannin uran kohokohtaa. Hänessä Hitchcock löysi vertaisensa kunnianhimoisen kumppanin, joka toi oman vahvan panoksensa hänen elokuviinsa. Herrmannin Hitchcockin elokuviin tekemien musiikkien tyylilajit vaihtelevat elokuvien yksilöllisten vaatimusten mukaan ja ulottuvat Vertigon rakkauskohtausten wagneriaanisen tunteikkaasta romantiikasta Psykon modernimpaan ilmaisuun.

Hitchcock toteutti Psykon tavallista pienemmällä budjetilla, esimerkiksi Janet Leigh (Marion Crane) oli sen ainoa vähänkään tunnetumpi näyttelijä. Elokuva tehtiin mustavalkoisena keskellä hehkeimmän värielokuvan kautta, ja sitä vastaa Herrmannin käyttämä jousiorkesteri täysimittaisen sinfoniaorkesterin sijaan. Sekä mustavalkoisuus että jousiorkesteri kääntyivät kuitenkin elokuvan voitoksi ja tehostavat sen klaustrofobiseksi kehkeytyvää tunnelmaa.

Tuolloisen elokuvamusiikin romanttisesta valtavirrasta Psykon musiikki eroaa moderneine sointeineen. Se edustaa pääosin karheaa, paikoin riitasointista uusklassismia, mutta lähestyy hetkittäin myös ajan uutta musiikkia sointikenttämäisine tekstuureineen ja klustermaisen tiiviine sointuineen. Hollywoodille tyypillisten laajakaaristen ”suurten teemojen” sijaan se koostuu usein lyhyiden aihelmien toistosta ja tunnelmien luomisesta.

Herrmann hyödyntää Psykon musiikissaan tehokkaasti erilaisia jousisoittimien soittotapoja. Tässä suhteessa erityisen kuuluisa on elokuvan suihkukohtaus. Jotain Herrmannin elokuvallisesta vaistosta kertoo se, että alun perin Hitchcock halusi toteuttaa suihkukohtauksen ilman musiikkia. Herrmann sävelsi sen silti ja sai lopulta ohjaajan hyväksynnän ratkaisulleen. Sen hyväksynnän antaa myös katsoja.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Sulje