Opera Glamour for the New Year
John Storgårds, conductor
Jose Simerilla Romero, tenor
Turku Philharmonic Orchestra
Nessun dorma – no one should be sleeping now! We’ll welcome in the New Year with a delightfully dramatic selection of much-loved arias. Internationally acclaimed tenor Jose Simerilla Romero brings the grand emotions of opera and all the passion with which he has captivated audiences on the world’s most prestigious stages right into the heart of winter. The Turku Philharmonic Orchestra and Chief Conductor John Storgårds’ first spring season at the Music Centre Fuuga begins with the most dazzling tenor arias and the richest melodies, ranging from Puccini to Verdi and Florence Price.
Ticket categories:
standard | pensioner | concessions
1: 39,50 | 35,50 | 19,50 €
2: 34,50 | 30,50 | 15,50 €
3: 29,50 | 25,50 | 11,50 €
4: 19,50 | 19,50 | 9,50 €
Showtimes
Music Centre Fuuga, Concert Hall
20800 Turku
Prices
Kategoriat
Tickets and intermission refreshments
Works
Venäläisen taidemusiikin isänä pidetyn Mihail Glinkan tärkein teos on Puškinin satuun perustuva ooppera Ruslan ja Ljudmila (1836). Sen alkusoitto on viisiminuuttinen, loisteliaasti soittimelta toiselle vipeltävien kohtausten kavalkadi, joka kyydittää katsojat pikavauhtia oopperan taikamaailmaan asiaankuuluvalla kepeydellä.
Taikamaailman sijasta syöksymme tosin suoraan napolilaisen sielunmaiseman suruihin ja iloihin: Ernesto De Curtisin Tu ca nun chiagnen (Sinä, joka et itke) kertoja utelee rakastetultaan, missä hän viettää yönsä. Francesco Paolo Tostin astetta leikkimielisemmässä romanssissa A Vucchella rakastetun huulet muistuttavat kuihtunutta ruusua, kun taas Nicola Valenten ja Ernesto Tagliaferrin Passione keinuu kärsimyksen ja intohimon rajalla: mies ei voi irtautua rakkaudesta, vaikka se sattuu. Kaikkien aikojen napolilaislaulu, Eduardo Di Capuan O sole mio ylistää kirkasta aurinkoa, jota valoisammin loistavat vain rakastetun kasvot.
Pariisilainen impressionisti Lili Boulanger oli ensimmäinen Rooman palkinnon voittanut nainen. Viulun ja pianon duettona syntyneen teoksen D’un matin de printemps (Kevätaamusta, 1917) sovitus orkesterille jäi 24-vuotiaana kuolleen Boulangerin viimeiseksi työksi – ja symboliksi hänen elämästään: ilmassa väreilee kevätkaamun valo, joka vilahtaa ohi yhtä nopeasti kuin syttyikin.
Seuraavat aariat kuuluvat paitsi oopperoidensa myös koko oopperan historian keskeisimpiin. Giuseppe Verdin aariassa Tutto parea sorridere oopperasta Il Corsaro (Merirosvot, 1848) merirosvopäällikkö Corrado muistelee nuoruuden auvoa, joka veikin merirosvoilun tielle. Muistelo katkeaa, kun hän huomaa vihollisensa, ottomaanin, pasha Seidin. Corrado kutsuu miehensä aseisiin ja julistaa merirosvojen salaman iskevän vihollisten niskaan. Kuda, kuda on Pjotr Tšaikovskin oopperan Jevgeni Onegin (1879) tunnetuin hetki. Kaksintaisteluun valmistautuva Lenski valittaa rakkauden tuskaa ja nuoruuden menettämistä, jo aavistaen kohtalonsa. Aaria lienee ainoa tähtitenoreita houkutteleva syy suostua rooliin, joka kannetaan ruumiina lavalta jo toisen näytöksen lopussa.
Myös Giacomo Puccinin Toscassa (1900) tenori kuolee, joskin vasta lopussa. Kirjeaariassa E lucevan le stelle taidemaalari Cavaradossi odottaa teloitustaan muistelemalla öitä Toscan kanssa, tähtien loistetta ja Toscan saapumista syliinsä. Lopuksi hän murtuu: hän tietää kuolevansa, vaikkei ole koskaan rakastanut elämää näin paljon. Turandotin (1926) sankari Calaf taas laulaa, ettei kukaan nuku eikä kukaan saa tietää hänen nimeään, ennen kuin hän aamunkoitteessa paljastaa sen suudellessaan Turandotia. Aaria päättyy huutoon ”Vincerò!”, ”Minä voitan!”.
Brittisäveltäjä Frederick Delius kehitteli vanhemmiten hyvin omaleimaisen, kromaattisen tyylin, mutta hänen ensimmäinen orkesteriteoksensa, Florida-sarja (1887), on syvästi romanttinen. Se muistelee Deliuksen viettämää aikaa isänsä appelsiinitilalla. Sen toinen osa, By the River, lipuu St. Johns -joen rauhallisten melodioiden virrassa.
Puccinin La Bohème (1896) kertoo runoilijan ja ompelijattaren traagisesta rakkaudesta. Aariassa Che gelida manina (Kuinka jääkylmä pieni käsi) Rodolfo esittäytyy Mimìlle köyhänä mutta unelmista rikkaana runoilijana, joka saa toivoa Mimìn silmistä. Tuhoon tuomittu on myös Romeon ja Julian rakkaus Charles Gounod’n samannimisessä oopperassa (1867). Aariassa Ah! lève-toi, soleil! Romeo seisoo Capuletien puutarhassa ja näkee Julian parvekkeella. Hän vertaa tyttöä aurinkoon ja pyytää aurinkoa nousemaan, jotta kateellinen kuu himmenisi. Gaetano Donizettin Lemmenjuoma (1832) taas uppoaa hullun rakkauden tragikomiikkaan. Nemorino on ostanut puoskarilta lemmenjuomaa, joka on oikeasti viiniä. Aariassa Una furtiva lagrima hän näkee salatun kyyneleen Adinan silmissä ja päättelee, että nyt lykästi. Juoma toimii. Nyt hän on valmis kuolemaan rakkauden vuoksi. Verdin Rigoletto on aito tragedia, mutta sen tenorisankari on elosteleva niljake Mantovan Herttua. Aariassa La donna è mobile herttua valmistelee taas yhden valloituksensa viettelemistä ja rehvastelee, että nainen on kuin höyhen tuulessa; noin vain hän vaihtaa sanansa ja aikeensa.
Meksikolainen Arturo Márquez teki läpimurtonsa 1990-luvun alussa, kun hän alkoi julkaista lattarirytmeihin perustuvaa Danzón-sarjaa. Niistä kiistatta kuuluisin on nro 2, joka kuvaa tanssiaisia Veracruzin maakunnassa. Näyttäviä sooloja tulviva rytmi-ilottelu on yksi latinalaisen Amerikan tunnetuimmista orkesteriteoksista.