Oopperasäihkettä uuteen vuoteen
John Storgårds, kapellimestari
Jose Simerilla Romero, tenori
Turun filharmoninen orkesteri
Mikhail Glinka: Alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila
Ernesto De Curtis: Tu ca nun chiagne
Francesco Paolo Tosti: A vucchella
Nicola Valente: Passione
Eduardo Di Capua: O sole mio
Lili Boulanger: D’un matin de printemps
Giuseppe Verdi: Il Corsaro: Ah! Si Ben dite…si, del corsari il fulmine
Pjotr Tšaikovski: ”Kuda Kuda”, Lenskin aaria oopperasta Jevgeni Onedin
Gioacomo Puccini: E lucevan le stelle, Cavaradossin aaria oopperasta Tosca
Gioacomo Puccini: Nessun Dorma oopperasta Turandot
Väliaika, kesto 30′
Frederick Delius: Florida-sarja: II By the River
Gioacomo Puccini: ”Che gelida manina”, Rodolfon aria oopperasta La Bohème
Charles Gounod: ”Ah! lève-toi soleil!” oopperasta Romeo ja Julia
Gaetano Donizetti: Una furtiva lagrima, romanssi oopperasta Lemmen juoma
Giuseppe Verdi: La donna è mobile oopperasta Rigoletto
Arturo Márquez: Danzón nro 2
Nessun dorma – nyt ei sovi kenenkään nukkua! Uusi vuosi otetaan vastaan herkullisen dramaattisesti rakastettujen aarioiden parissa. Kansainvälisesti ylistetty tenori Jose Simerilla Romero tuo talven keskelle oopperan suuret tunteet ja kaiken sen intohimon, jolla hän on hurmannut yleisönsä maailman arvostetuimmilla lavoilla. Turun filharmonisen orkesterin ja ylikapellimestari John Storgårdsin ensimmäinen kevätkausi musiikkitalo Fuugassa alkaa säihkyvimmillä tenoriaarioilla ja mehukkaimmilla sävelillä Puccinista Verdiin ja Florence Priceen.
Hintaluokat:
normaali | eläke | alennusryhmät
1: 39,50 | 35,50 | 19,50 €
2: 34,50 | 30,50 | 15,50 €
3: 29,50 | 25,50 | 11,50 €
4: 19,50 | 19,50 | 9,50 €
Esitysajat
Musiikkitalo Fuuga, Konserttisali
20800 Turku
Konsertin kesto on noin 2 tuntia 30 minuuttia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Kansainvälisesti ja kansallisesti arvostettu kapellimestarihuippu John Storgårds on toiminut Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina syyskaudesta 2024 lähtien. Hän aloitti muusikon uransa viulistina toimien monien orkestereiden konserttimestarina Suomessa ja ulkomailla ennen siirtymistään Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan kautta kapellimestariksi. Viulistin ura jatkuu edelleen sekä solistitehtävien että kamarimusiikin merkeissä monien maailmanluokan taiteilijoiden ja kokoonpanojen kanssa.
Storgårdsilla on useita vakituisia kapellimestarikiinnityksiä Suomessa ja ulkomailla, tuoreimpana kiinnitykset Kanadan Ottawassa toimivan National Arts Centre Orchestran musiikilliseksi johtajaksi sekä Junge Deutsche Philharmonien pääkapellimestariksi ja taiteelliseksi neuvonantajaksi syyskaudesta 2026 alkaen. Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana hän on työskennellyt jo vuodesta 1996 alkaen. Storgårds on myös BBC Philharmonic Orchestran ylikapellimestari (2023-). Hän johtaa säännöllisesti myös monia muita merkittäviä orkestereita ympäri maailmaa.
Storgårds on levyttänyt sekä viulistina että kapellimestarina ahkerasti, muun muassa kaikki Sibeliuksen ja Nielsenin sinfoniat BBC Philharmonic Orchestran kanssa. Kaiken kaikkiaan hänen diskografiansa on laaja sisältäen paitsi keskeistä orkesterikirjallisuutta monien eri orkestereiden kanssa myös suuren määrän harvemmin esillä olevia teoksia. Hän on myös kantaesittänyt urallaan sekä viulistina että kapellimestarina satoja teoksia.
Storgårds on saanut lukuisia merkittäviä tunnustuksia uransa varrella, kuten Säveltaiteen valtionpalkinnon vuonna 2002 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 2012.
Teokset
Venäläisen taidemusiikin isänä pidetyn Mihail Glinkan tärkein teos on Puškinin satuun perustuva ooppera Ruslan ja Ljudmila (1836). Sen alkusoitto on viisiminuuttinen, loisteliaasti soittimelta toiselle vipeltävien kohtausten kavalkadi, joka kyydittää katsojat pikavauhtia oopperan taikamaailmaan asiaankuuluvalla kepeydellä.
Taikamaailman sijasta syöksymme tosin suoraan napolilaisen sielunmaiseman suruihin ja iloihin: Ernesto De Curtisin Tu ca nun chiagnen (Sinä, joka et itke) kertoja utelee rakastetultaan, missä hän viettää yönsä. Francesco Paolo Tostin astetta leikkimielisemmässä romanssissa A Vucchella rakastetun huulet muistuttavat kuihtunutta ruusua, kun taas Nicola Valenten ja Ernesto Tagliaferrin Passione keinuu kärsimyksen ja intohimon rajalla: mies ei voi irtautua rakkaudesta, vaikka se sattuu. Kaikkien aikojen napolilaislaulu, Eduardo Di Capuan O sole mio ylistää kirkasta aurinkoa, jota valoisammin loistavat vain rakastetun kasvot.
Pariisilainen impressionisti Lili Boulanger oli ensimmäinen Rooman palkinnon voittanut nainen. Viulun ja pianon duettona syntyneen teoksen D’un matin de printemps (Kevätaamusta, 1917) sovitus orkesterille jäi 24-vuotiaana kuolleen Boulangerin viimeiseksi työksi – ja symboliksi hänen elämästään: ilmassa väreilee kevätkaamun valo, joka vilahtaa ohi yhtä nopeasti kuin syttyikin.
Seuraavat aariat kuuluvat paitsi oopperoidensa myös koko oopperan historian keskeisimpiin. Giuseppe Verdin aariassa Tutto parea sorridere oopperasta Il Corsaro (Merirosvot, 1848) merirosvopäällikkö Corrado muistelee nuoruuden auvoa, joka veikin merirosvoilun tielle. Muistelo katkeaa, kun hän huomaa vihollisensa, ottomaanin, pasha Seidin. Corrado kutsuu miehensä aseisiin ja julistaa merirosvojen salaman iskevän vihollisten niskaan. Kuda, kuda on Pjotr Tšaikovskin oopperan Jevgeni Onegin (1879) tunnetuin hetki. Kaksintaisteluun valmistautuva Lenski valittaa rakkauden tuskaa ja nuoruuden menettämistä, jo aavistaen kohtalonsa. Aaria lienee ainoa tähtitenoreita houkutteleva syy suostua rooliin, joka kannetaan ruumiina lavalta jo toisen näytöksen lopussa.
Myös Giacomo Puccinin Toscassa (1900) tenori kuolee, joskin vasta lopussa. Kirjeaariassa E lucevan le stelle taidemaalari Cavaradossi odottaa teloitustaan muistelemalla öitä Toscan kanssa, tähtien loistetta ja Toscan saapumista syliinsä. Lopuksi hän murtuu: hän tietää kuolevansa, vaikkei ole koskaan rakastanut elämää näin paljon. Turandotin (1926) sankari Calaf taas laulaa, ettei kukaan nuku eikä kukaan saa tietää hänen nimeään, ennen kuin hän aamunkoitteessa paljastaa sen suudellessaan Turandotia. Aaria päättyy huutoon ”Vincerò!”, ”Minä voitan!”.
Brittisäveltäjä Frederick Delius kehitteli vanhemmiten hyvin omaleimaisen, kromaattisen tyylin, mutta hänen ensimmäinen orkesteriteoksensa, Florida-sarja (1887), on syvästi romanttinen. Se muistelee Deliuksen viettämää aikaa isänsä appelsiinitilalla. Sen toinen osa, By the River, lipuu St. Johns -joen rauhallisten melodioiden virrassa.
Puccinin La Bohème (1896) kertoo runoilijan ja ompelijattaren traagisesta rakkaudesta. Aariassa Che gelida manina (Kuinka jääkylmä pieni käsi) Rodolfo esittäytyy Mimìlle köyhänä mutta unelmista rikkaana runoilijana, joka saa toivoa Mimìn silmistä. Tuhoon tuomittu on myös Romeon ja Julian rakkaus Charles Gounod’n samannimisessä oopperassa (1867). Aariassa Ah! lève-toi, soleil! Romeo seisoo Capuletien puutarhassa ja näkee Julian parvekkeella. Hän vertaa tyttöä aurinkoon ja pyytää aurinkoa nousemaan, jotta kateellinen kuu himmenisi. Gaetano Donizettin Lemmenjuoma (1832) taas uppoaa hullun rakkauden tragikomiikkaan. Nemorino on ostanut puoskarilta lemmenjuomaa, joka on oikeasti viiniä. Aariassa Una furtiva lagrima hän näkee salatun kyyneleen Adinan silmissä ja päättelee, että nyt lykästi. Juoma toimii. Nyt hän on valmis kuolemaan rakkauden vuoksi. Verdin Rigoletto on aito tragedia, mutta sen tenorisankari on elosteleva niljake Mantovan Herttua. Aariassa La donna è mobile herttua valmistelee taas yhden valloituksensa viettelemistä ja rehvastelee, että nainen on kuin höyhen tuulessa; noin vain hän vaihtaa sanansa ja aikeensa.
Meksikolainen Arturo Márquez teki läpimurtonsa 1990-luvun alussa, kun hän alkoi julkaista lattarirytmeihin perustuvaa Danzón-sarjaa. Niistä kiistatta kuuluisin on nro 2, joka kuvaa tanssiaisia Veracruzin maakunnassa. Näyttäviä sooloja tulviva rytmi-ilottelu on yksi latinalaisen Amerikan tunnetuimmista orkesteriteoksista.