Loppuunmyyty: Syleilevä sointi
Konsertti on loppuunmyyty.
Kevin John Edusei, kapellimestari
Minami Yoshida, viulu
Turun filharmoninen orkesteri
Dora Pejačević: Alkusoitto suurelle orkesterille op. 49 (kesto 6′)
Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47 (kesto 35′)
Väliaika, kesto 30′
Zoltán Kodály: Sarja oopperasta Háry János (kesto 25′)
Richard Strauss: Till Eulenspiegelin iloiset kepposet op. 28 (kesto 15′)
”Viulu otti minut kokonaan valtoihinsa”, kuvaili Sibelius nuoruudenaikaisia tuntojaan. Yhdessä kaikkien aikojen suosituimmista viulukonsertoista soi se kaikki intohimo, mitä säveltäjä soitinta kohtaan tunsi. Nyt virtuoosisen konserton esittää Minami Yoshida, joka tulkitsi tiensä tuomariston ja yleisön sydämeen ja sai toisen palkinnon sekä Sibelius-suvun lahjoittaman erikoispalkinnon parhaasta Sibeliuksen viulukonserton esityksestä vuoden 2025 kansainvälisessä Jean Sibelius -viulukilpailussa. Kerskailija Háry János ja keppostelija Till Eulenspiegel ovat narrimaisia kansansankareita, joiden vauhdikkaita seikkailuja Kodály ja Strauss kuvaavat lystikkäissä teoksissaan. Kevin John Edusei johtaa TFO:ta ensimmäistä kertaa.
Hintaryhmät:
normaali | eläke | alennusryhmät
hintaryhmä 1: 39,50 | 35,50 | 19,50 €
hintaryhmä 2: 34,50 | 30,50 | 15,50 €
hintaryhmä 3: 29,50 | 25,50 | 11,50 €
hintaryhmä 4: 19,50 | 19,50 | 9,50 €
Esitysajat
Musiikkitalo Fuuga, Konserttisali
20800 Turku
Konsertin kesto on noin 2 tuntia 30 minuuttia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Kevin John Edusei on kysytty kapellimestari ympäri maailmaa. Häntä ylistetään toistuvasti hänen tulkintojensa dramaattisuudesta ja jännitteisyydestä sekä siitä rakenteellisesta otteesta, lämmöstä ja tyylillisestä näkemyksestä, joita hän tuo esityksiinsä.
Kaudella 2026/27 Edusei tekee debyyttinsä muun muassa Lontoon Philharmonia-orkesterin, Turun filharmonisen orkesterin, Beethoven Orchester Bonnin sekä Vancouverin sinfoniaorkesterin, Houston Symphonyn, Nashville Symphonyn ja Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa.
Edusein viime vuosien kohokohtiin kuuluvat muun muassa hänen kriitikoiden ylistämä debyyttinsä New Yorkin filharmonikoiden kanssa, konsertit Los Angelesin ja London filharmonikoiden, Lontoon sinfoniaorkesterin, Münchenin filharmonikkojen, Sydneyn sinfoniaorkesterin, Cleveland Orchestran sekä Wienin radion sinfoniaorkesterin kanssa.
Kaudella 2025/26 hän toimi Royal Philharmonic Orchestran residenssikapellimestarina. Vuonna 2024 hän johti Berlin Konzerthaus Orchestran Opus Klassik Awards -gaalaa, ja hiljattain hän teki Aasian-debyyttinsä Taiwan Philharmonicin kanssa.
Saksalainen Kevin John Edusei opiskeli orkesterinjohtoa Berliinin taideyliopistossa ja Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa. Hän on Münchenin sinfoniaorkesterin ja Bernin oopperatalon entinen ylikapellimestari. Edusei asuu perheensä kanssa Münchenissä.
Minami Yoshida tunnetaan laajalti yhtenä lupaavimmista nuorista viulisteista.
Yoshida sai kansainvälistä tunnustusta erinomaisesta tuloksestaan vuoden 2024 Queen Elisabethin kansainvälisessä viulukilpailussa. Vuonna 2025 hän voitti toisen palkinnon sekä palkinnon parhaasta Sibeliuksen viulukonserton esityksestä kansainvälisessä Jean Sibelius -viulukilpailussa, mikä vahvisti hänen asemaansa yhtenä sukupolvensa merkittävistä viulistiäänistä.
Minami Yoshida debytoi 12-vuotiaana Osakan filharmonisen orkesterin kanssa ja on sittemmin esiintynyt muun muassa Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin, Montréalin sinfoniaorkesterin, NDR Radiophilharmonien, Indianapoliksen sinfoniaorkesterin, Orchestra Miamin, Taiwan Philharmonicin, Belgian kansallisorkesterin sekä lukuisten merkittävien japanilaisten orkestereiden kanssa.
Japanin Narassa syntynyt Minami Yoshida aloitti viulunsoiton viisivuotiaana. Hän valmistui Toho Gakuenin musiikkilukiosta ja suoritti kandidaatin- ja maisterintutkinnot New England Conservatoryssa. Hänellä on myös Artist Diploma -tutkinnot Toho Gakuen School of Musicista ja Tokyo College of Musicista. Tällä hetkellä hän opiskelee Kronberg Academyn Professional Studies -ohjelmassa.
Syksystä 2025 lähtien Minami Yoshida on soittanut Berliinin filharmonikkojen ensimmäisenä viulistina.
Hän soittaa noin vuodelta 1735 peräisin olevaa Antonio Stradivarin Cremonassa valmistamaa ”Miller”-viulua, jonka Ryuji Ueno -säätiö ja Rare Violins In Consortium, Artists and Benefactors Collaborative ovat antaneet hänelle avokätisesti lainaksi.
Teokset
Theodora ”Dora” Pejačević (1885–1923) kuuluu kroatialaisen musiikin suurhahmoihin. Hän syntyi aatelisperheeseen, jossa tavoitteellinen musiikinopetus oli osa kotikasvatusta. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki 12-vuotiaana ja jatkoi seuraavien vuosien ajan opintojaan muun muassa Zagrebissa, Dresdenissä ja Münchenissä. Varallisuutensa turvin Pejačević saattoi keskittyä säveltämiseen, eikä hänen tarvinnut elättää itseään esiintymällä. Useat suurorkesterit, kuten Leipzigin Gewandhaus, esittivät 1910–20-luvuilla hänen teoksiaan, esimerkiksi pianokonserttoa (1913) ja sinfoniaa fis-mollissa (1917/1920). Lupaava ura ja elämä katkesivat vain 37-vuotiaana synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.
Pejačević suhtautui hyvin kriittisesti aatelisiin juuriinsa ja niiden takaamiin etuihin, kuten sodanaikaiseen erityissuojeluun. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän värväytyikin vapaaehtoiseksi sairaanhoitajaksi kotiseuduilleen Našiceen. Kokemus toi hänen tyyliinsä raskasta pessimismiä, mikä kuultaa läpi etenkin sodan aikana syntyneessä fis-mollisinfoniassa.
Hänen viimeisessä orkesteriteoksessaan, alkusoitossa op. 49 (1919), saattaa myös aistia sota-ajan paatosta. Synkistelyn sijaan tunne purkautuu raivokkaalla paineella kuin vankeudesta vapautuneen riemuhuuto. Richardstraussmaisesti herkuttelevan orkesterimassan lomassa leijailee raikas impressionismin henki, jossa kromaattisesti väritetty pehmeys luo rauhaa saksalaisromanttisen tunnemyrskyn keskelle.
Jaani Länsiö
Jean Sibelius (1865–1957) pyrki vuonna 1891 viulistiksi Wienin filharmonikoihin, huonolla menestyksellä. Vaikka Sibelius oli aloittanut viulunsoiton vasta teini-ikäisenä ja kärsi lapsena saamastaan käsivammasta sekä lamaannuttavasta ramppikuumeesta, vasta pieleen mennyt koesoitto merkitsi lopullista kuoliniskua virtuoosin urahaaveille.
On ilmeistä, että Sibelius kirjoitti viulukonsertolla (1903/1905) vaihtoehtoista versiota elämästä, jonka hän koesoitossa menetti. Hän halusi näyttää, mihin hän olisi säveltävänä virtuoosiviulistina yltänyt. Konsertosta tuli äärimmäisen virtuoosinen korpivaellus esteineen ja vaaroineen. Teemoja ja eriparisia aineksia pursuava runsaudensarvi täyttyi ylimaallisista vaikeuksista ja anatomiaa uhmaavista otteista, ja kun kantaesitykseen kiinnitetylle Viktor Nováčekille ei jäänyt tarpeeksi harjoitteluaikaa, esitys oli tuomittu epäonnistumaan.
Kritiikit olivat tyrmääviä, mutta ilman niitäkin Sibelius ymmärsi menneensä liian pitkälle. Hän veti konserton korjattavaksi, karsi siitä ylimääräisiä taitteita ja poisti jopa yhden mittavan soolokadenssin. Solistin loisteliaita juoksutuksia hän oikoi niin, etteivät ne enää hallinneet vaan tukivat kokonaisuutta. Vaivannäkö palkittiin. Vuonna 1905 valmistunut lopullinen versio esitettiin Berliinissä Richard Straussin johdolla solistinaan Karel Halíř. Siitä tuli nopeasti 1900-luvun esitetyin viulukonsertto ja yksi Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista.
Jaani Länsiö
Musiikkipedagogiikan kehittäjänä tunnettu Zoltán Kodály (1882–1967) oli Unkarin tärkeimpiä kansallisromantikkoja. Hän keräsi ja tallensi kansanperinnettä kiertäen kyliä ja syrjäseutuja yhdessä Béla Bartókin kanssa, ja yhdisteli aineistostaan romanttisen, kansanmelodioissa kylpevän unkarilaistyylin. Toisin kuin Bartók, Kodály karttoi ankaraa eurooppalaista modernismia loppuun saakka; ajankohtaisia vaikutteita hän imi lähinnä Claude Debussyn musiikista, johon hän tutustui opintomatkallaan Pariisissa.
János Garayn runoteokseen Veteraani (Az obsitos, 1843) perustuva laulunäytelmä Háry János (1926) on Kodályn suosituin teos. Siinä elähtänyt sotasankari muistelee kapakan nurkassa menneitä mainetekojaan niin sodassa kuin rakkaudessa. János on kuin paroni von Münchausen ja Don Quijote yhdessä persoonassa.
Näytelmän konserttisarja (1927) alkaa orkesterin yhteisellä ”aivastuksella”, joka unkarilaisen kansanuskon mukaan merkitsee, että seuraava tarina on täysin totta. Kapakka hiljenee kuuntelemaan johdannon aikana. Musiikki vie Jánosin Wieniin, jossa kellonlyönnit herättävät nukkesotilaat marssimaan. Koti-ikävä uhkaa musertaa hänen taistelutahtonsa, mutta sotilaan velvollisuudet kutsuvat: hän taltuttaa yksin koko Napoleonin armeijan ja hurmaa tämän vaimon Marie-Louisen, mutta pysyy uskollisena morsiolleen Örzsélle. Intermezzo muistuttaa kotikonnuista unkarilaismelodioilla ja cimbalomilla, kunnes iltamatunnelmat Itävallan keisarin hovissa päästävät ilon irti.
Jaani Länsiö
Richard Strauss (1864–1949) oli tarinankertoja. Ennen oopperavaihettaan hän sepitti tarinoita sävelrunoilla, joiden loistelias soitinnus, yksityiskohtiin pureutuvat efektit ja dramaattiset juonenkäänteet ylittivät kuvailevuudessaan kaiken edeltäneen. ”Pyrin siihen, että kuulija voisi pelkästä soinnista päätellä, juodaanko kohtauksessa Pilsneriä vai Kulmbacheria”, Strauss selitti. Sävelrunojen keskipisteessä seikkailee usein hän itse (Kuolema ja kirkastus, Sankarielämää, Sinfonia Domestica) tai kirjallinen antisankari, johon hän todennäköisesti samastui (Don Quijote, Don Juan).
Keskiaikaiseen saksalaiseen legendaan perustuva Till Eulenspiegelin iloiset kepposet (1895) kertoo harlekiinista, kuvainraastajasta ja toisinajattelijasta, joka ratsastaa pitkin Saksanmaata järkyttämässä yhteiskuntarauhaa kepposillaan. Soittimet säestävät tapahtumia kuin vanhan ajan animaatioelokuvaa: esirippu aukeaa menneisyyteen, jossa puhaltimet syöttelevät ilkikurista Eulenspiegelin teemaa toisilleen. Till ratsastaa halki markkinahumun, tönii myyntikojut kumoon (räikkä), tekeytyy tärkeileväksi papiksi (arvokas sointi), kosiskelee naisia (huokailevat viulut) ja väittelee akateemikkojen kanssa (matalat puhaltimet). Lopulta Till talutetaan hirsipuuhun, jossa hän kuolemankin hetkellä heittää herjaa konservatiivien kauhuksi. Silmukka kiristyy ja Till kuolee, mutta musiikki ei suostu vaikenemaan: Eulenspiegelin henki jatkaa elämäänsä meissä kaikissa.
Jaani Länsiö