TFO: Peilityyni pinta
Markus Stenz, kapellimestari
Eldbjørg Hemsing, viulu
Turun filharmoninen orkesteri
Felix Mendelssohn: Calm Sea and Prosperous Voyage op. 27 (kesto 12′)
Aram Hatšaturjan: Viulukonsertto d-molli (kesto 36′)
Väliaika, kesto 20′
Robert Schumann: Sinfonia nro 2 C-duuri op. 61 (kesto 33′)
Tuuli ja sen tuomat aallot rikkovat peilityynen meren pinnan Mendelssohnin teoksessa, ja vauhdikas matka voi alkaa. Mendelssohnia on inspiroinut Goethen samanniminen runo peilityvenestä ja onnekkaasta matkasta. Hatšaturjanin viulukonsertossa on riemastuttavaa rytmiä ja elinvoimaa, ja teos johdattelee kuulijat armenialaisen kansanmusiikin sävyihin. Varmaotteisena solistina nähdään norjalainen Eldbjørg Hemsing, yksi tämän hetken kiinnostavimmista nuorista viulisteista, joka valloittaa yleisönsä myrskyn voimalla ympäri maailmaa. Schumannin toinen sinfonia päättää syyskauden sinfoniasarjan prameaan finaaliin.
Pieni alkusoitto pe 28.11. klo 17.15 yläaulassa
Turun konservatorion kanssa yhteistyössä toteutetussa Pieni alkusoitto -sarjassa musiikinopiskelijat esittävät illan sinfoniakonserttiin siivittävää musiikkia. Juonnetut tilaisuudet ovat avoimia konserttivieraille.
Esiintymässä viulunsoiton oppilaita.
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Noin 2 tuntia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Yhtenä aikamme johtavista kapellimestareista pidetty Markus Stenz palaa kaudella 2024/25 kahden pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, Kölnin Gürzenich-orkesterin ja Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin pariin. Oopperatuotannoista hän johtaa Siegfriedin Hangzhoussa ja Der junge Lordin Firenzessä. Pitkäaikainen suhde Venetsian Teatro La Feniceen jatkuu tällä kertaa Kurt Weillin Der Protagonist -teoksen muodossa.
Markus Stenz on toiminut Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin pääkapellimestarina, Baltimoren sinfoniaorkesterin päävierailijana ja viimeksi Seoulin filharmonisen orkesterin residenssikapellimestarina. Viimeaikaisiin saavutuksiin kuuluvat debyytti Rooman Orchestra dell’Accademia Nazionale di Santa Cecilian kanssa ja useat esiintymiset New Japan Philharmonic Orchestran kanssa.
Stenz oli Kölnin kaupungin musiikillinen johtaja ja Gürzenich-orkesterin kapellimestari yksitoista vuotta, johtaen muun muassa Wagnerin oopperat Ring, Lohengrin, Tannhäuser ja Nürnbergin mestarilaulajat. Gürzenich-orkesterin kanssa hän sai kauden parhaan konserttiohjelman palkinnon ja aloitti useita nuoriso- ja koulutushankkeita. Stenzin levytykset orkesterin kanssa ovat voittaneet Saksan levykriitikkojen palkinnon ja Gramophone-kuoropalkinnon.
Markus Stenz on opiskellut Volker Wangenheimin, Leonard Bernsteinin ja Seiji Ozawan johdolla. Hänelle on myönnetty Manchesterin Royal Northern College of Musicin kunniajäsenyys ja Pohjois-Rhein-Westfalenin osavaltion Hopeinen äänirauta.
Virtuoottisuudestaan ylistetty Eldbjørg Hemsing on sitoutunut tuomaan taidemuotonsa uusille yleisöille ympäri maailmaa. Hänen kansainvälinen uransa lähti nopeaan nousukiitoon, johtaen neljään palkittuun albumiin ja lukuisten sävellysten maailman ensi-iltoihin. Hemsing soittaa vuonna 1707 valmistettua Antonio Stradivarin ’Rivaz, Baron Gutmann’ -viulua, joka on lainassa Dextra Musica -säätiöltä.
Kaudella 2024/25 Hemsing esiintyy muun muassa Taipein sinfoniaorkesterin, Hallé -orkesterin, BBC National Orchestra of Walesin ja Südwestdeutsche Philharmonie Konstanzin kanssa. Hemsing tekee säännöllisesti yhteistyötä esimerkiksi Bergenin, Shanghain ja Hongkongin filharmonisten orkestereiden sekä säveltäjä Tan Dunin kanssa. Hemsing on esiintynyt lukuisissa kansainvälisissä tapahtumissa, kuten Nobelin rauhanpalkintoseremoniassa ja YK:n turvallisuusneuvossa sekä Dvořák Prague -, Schwetzinger– ja Cartagena -festivaaleilla.
Albumi Griegin viulusonaateista voitti Hemsingille Norjan Spellemann-palkinnon vuonna 2020. Arctic Philharmonicin ja Christian Kluxenin kanssa helmikuussa 2023 julkaistu albumi sai Opus Klassik -palkinnon kategoriassa ’Klassinen ilman rajoja’.
Eldbjørg Hemsing on aktiivisesti mukana projekteissa, jotka perustuvat hänen intohimoonsa tuoda klassinen musiikki laajemman yleisön ulottuville. Hän johtaa Advisory Board for the Arts -hankkeita, toimii SPIRE-kilpailun taiteellisena johtajana ja on toinen Hemsing-festivaalin perustajajäsenistä.
Teokset
Saksalainen Felix Mendelssohn sijoittui musiikinhistoriallisesti klassismin ja romantiikan rajoille. Hän syntyi keskellä klassismin myöhäistä kukoistusta ja aloitti varhaiskypsänä säveltäjänä luomistyönsä Beethovenin vielä eläessä. Toisaalta hänen uransa jatkui romantiikan ydinkaudelle saakka, ja hän omaksui virikkeitä myös uuden aikakauden ihanteista vaikka ei luopunutkaan ilmaisunsa klassistisesta perustasta.
Mendelssohnin alkusoitto Meeresstille und glückliche Fahrt (Merentyven ja onnellinen matka) kuvastaa hyvin hänen rajankäyntiään kahden suuren tyylisuuntauksen välillä. Teos valmistui 1828 mutta koki joitakin korjauksia sen julkaisemisen yhteydessä 1834. Mendelssohn otsikoi teoksen klassistiseen tapaan ”alkusoitoksi”, mutta yhtä hyvin sitä voisi luonnehtia romantiikkaan kytkeytyneeksi ”sinfoniseksi runoksi”, jollainen kuitenkin syntyi varsinaisesti vasta 1840-luvum lopulla Franz Lisztin teoksissa.
Sinfonisen runon tapaan Merentyven ja onnellinen matka kuvaa musiikillisin keinoin otsikon kuvaamaa aihetta. Tässä lähtökohtana on ollut Goethen toisiaan täydentävä runopari, josta jo Beethoven oli säveltänyt kuorokantaatin 1815. Merentyventä kuvaava alkujakso muistuttaa pysähtyneisyydessään siitä, että purjelaivojen aikakaudella täysin tyyni ilma herätti levottomuutta: ensinnäkään matka ei edennyt ja toiseksi se saattoi enteillä myrskyä. Tuulen virittyä vauhtiin päässyttä onnellista matkaa kuvaava nopea pääjakso puhkeaa esiin ja etenee suotuisan sivumyötäisen siivittämänä kohti fanfaarein laivaa tervehtivää kotisatamaa.
Allegro con fermezza
Andante sostenuto
Allegro vivace
Monikansallisen Neuvostoliiton tunnetuimpiin säveltäjiin kuului armenialainen Aram Hatšaturjan, ja yhdessä vaiheessa häntä pidettiin Prokofjevin ja Šostakovitšin rinnalla yhtenä ”kolmesta suuresta”. Hän onnistui luomaan parhaissa teoksissaan synteesin armenialaisen kansanmusiikin antamista virikkeistä ja länsimaisesta traditiosta. Kansainvälisen läpimurron Hatšaturjanille toivat pianokonsertto (1936) ja viulukonsertto (1940). Niiden lisäksi hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat baletit Gajane (1942) ja Spartacus (1954/68).
Hatšaturjanin viulukonsertossa melodiikan korukuviot ja tietyt asteikot tuovat teokseen armenialaista paikallisväriä. Muutoin sen musiikkia hallitsee vankka tukeutuminen tonaalisuuteen, dramaattis-tanssillisen ja lyyrisen aineksen tasapaino ja tehokas orkestraalisuus. Teos on omistettu viulun mestarille David Oistrahille, joka kantaesitti sen Moskovassa marraskuussa 1940.
Ensiosassa keskeisiä aineksia ovat sooloviulun tanssillinen pääaihe, lyyrisempi sivuteema ja osin sivuteeman maailmaan liittyvä kolmas teema. Kehittely, jossa pää- ja sivuteema soivat myös yhtaikaa, huipentuu solistin soolokadenssiin. Hitaassa osassa solisti esittelee keskeisen aiheen, joka saa ympärilleen alati rikkaampia kuvioita. Osassa on myös vastakohtaista ainesta ja lopulla romanttinen orkesterihuipennus, joka soi kuin profetia Spartacus-baletista. Teos päättyy taiturilliseen finaaliin. Sen keskijaksossa kuullaan muistuma ensiosan sivuteemasta, joka saa osan lopulla rinnalleen finaalin pääaiheen.
Sostenuto assai — Allegro, ma non troppo
Scherzo: Allegro vivace
Adagio espressivo
Allegro molto vivace
Kun Robert Schumann alkoi luonnostella C-duuri-sinfoniaansa joulukuussa 1845, hän oli vielä toipumassa edellisenä vuonna kokemastaan hermoromahduksesta. Hän kirjoitti myöhemmin eräälle ystävälleen: ”Hahmottelin sen ollessani vielä fyysisesti hyvin sairas. Voin jopa sanoa, että teokseen vaikutti hengen vastarinta, joka auttoi minua taistelemaan tilaani vastaan. Ensimmäinen osa on täynnä tätä taistelua.”
Aitoromanttiseen tapaan Schumann yhdisti oman elämänsä taiteeseensa. Vaikka hän itse piti sinfoniaa toipilaskauden teoksena, sen on luonut taiteellisesti täysissä voimissaan ollut säveltäjä. Tätä todistaa tavallaan luomisprosessikin, sillä Schumann luonnosteli koko teoksen vain reilussa kahdessa viikossa. Varsinaisen orkesteripartituurin kirjoittaminen alkoi helmikuussa 1846, mutta työn valmistuminen venyi aina lokakuulle. Schumannin läheinen ystävä ja luottokapellimestari Felix Mendelssohn johti kantaesityksen Leipzigissä saman vuoden marraskuussa. C-duuri-sinfonia tunnetaan Schumannin toisena sinfoniana, mutta sitä oli edeltänyt hänen tuotannossaan jo kaksi sinfoniaa, Kevät-sinfonia ja myöhemmän uusitun version vuoksi neljäntenä tunnettu d-molli-sinfonia.
C-duuri-sinfonian ensiosa alkaa jalopiirteisellä johdannolla, jossa voi aistia Schumannin ihaileman Bachin vaikutusta. Johdannon ensivaiheessa vaskien signaalimaisen aiheen ympärille kiertyy rauhallisesti virtaileva kontrapunktinen kudos. Johdannon jälkipuoli on liikkuvampi ja johtaa lopulta osan nopeaan pääjaksoon, joka on täynnä Schumannin mainitsemaa ”hengen vastarintaa”.
Scherzo poikkeaa lajiperinteestä sikäli, että se on tasajakoinen ja epätavallisesti jo toisena. Ilmeeltään se on schumannilainen, kahden trio-taitteen rikastama muunnelma Mendelssohnin vauhdikkaasta scherzo-tyylistä. Hidas osa kuuluu Schumannin tunnevoimaisimpiin ja syvähenkisimpiin luomuksiin. Sitä hallitsee heti osan alussa kuultava melodia.
Sinfonian sankarillinen taistelu täydentyy upealla tavalla finaalissa. Se vyöryy eteenpäin vastustamattoman energisenä ja murtaa samalla perinteisen sonaattimuodon rajat siirtymällä kehittelystä suoraan synteesinomaiseen ja materiaalia yhä kehittelevään koodaan. Finaalin kokoavaa tehtävää korostaa se, että sen sivuteema on muunnelma hitaan osan pääteemasta, ja loppusivuilla ensiosan johdannon signaaliaihe nousee esiin niin kuin jo ensiosan ja scherzon päätöksissä. Yksi tärkeä viittaus finaalin lopulla kohdistuu myös Schumannin oman musiikin ulkopuolelle, Beethovenin laulusarjasta An die ferne Geliebte (Kaukaiselle rakastetulle) lainattuun aiheeseen jota Schumann oli käyttänyt jo aiemmin mm. C-duuri-fantasiassa pianolle. Tällaisten aiheiden käyttö oli osa Schumannin ja hänen pianistipuolisonsa Claran musiikillista salakieltä.