TFO: Ranskalaista romantiikkaa
Lili Boulanger: Kaksi kappaletta viululle ja pianolle
Camille Saint-Saëns: Pianotrio nro 1 F-duuri op. 18
Gabriel Fauré: La Bonne Chanson op. 61
Annukka Kuivisto, sopraano
Niina Ranta, piano
Susanna Suorttanen, viulu
Maija Kontunen, viulu ja ohjelmistosuunnittelu
Ramona Wolin-Takala, alttoviulu
Larimatti Punelpuro, sello
Ranskalaisen romantiikan sävelet huipentavat kevään kamarimusiikkisarjan. Faurén yhdeksänosainen laulusarja on sävelletty ranskalaisrunoilija Paul Verlainen runoihin ja omistettu Faurén rakastetulle, sopraano Emma Bardacille. Saint-Saënsin pianotrio on tasapainoista ja salonkikelpoista, kamarimusiikillista vuoropuhelua. Säveltäjä soitti pianotrionsa kantaesityksen viulisti Pablo de Sarasaten kanssa Pariisissa vuonna 1865. Konsertin aloittavat Boulangerin värikkään impressionistiset ja täyteläiset duokappaleet.
Esitysajat
Betel-kirkko
20100 Turku
Suomi
Noin 1 tunti, ei väliaikaa.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Susanna Suorttanen aloitti viuluopintonsa Pohjois-Kymen musiikkiopistossa. Siitä hän jatkoi edelleen Päijät-Hämeen konservatorioon ja Sibelius-akatemiaan missä suoritti viuludiplominsa Kaija Saariketun johdolla.
Orkesteriura alkoi Susannalla jo Kouvolan kaupunginorkesterissa, nykyisessä Kymi Sinfoniettassa. Lahteen muutettuaan Susanna aloitti työskentelyn Lahden kaupunginorkesterissa ja Helsingissä Susanna teki eri pituisia sijaisuuksia Helsingin kaupunginorkesterissa, RSO:ssa sekä Suomen kansallisoopperan orkesterissa. Myöskin Vantaan viihdeorkesterissa sekä Lahden ja Helsingin kaupunginteattereiden musikaaliprojekteissa hän on ollut mukana.
Helsingistä Susanna muutti Kuopioon. Kuopion kaupunginorkesterissa hän työskenteli viitisen vuotta ykkösviulun äänenjohtajana sekä vuorottelevana konserttimestarina.
Turun filharmonisessa orkesterissa Susanna aloitti 2014 ja on siitä lähtien työskennellyt monella paikalla, aina kakkosviulusoittajasta konserttimestariin. Susanna kokeekin saaneensa paljon kokemusta ja näkemystä hoidettuaan monenlaisia erilaisia työtehtäviä.
Orkesterityö on lähellä Susannan sydäntä mutta myös kamarimusiikki sekä toisinaan solistina soittaminen tuovat tärkeää vaihtelua. Solistina Susanna on soittanut mm. Joensuun kaupunginorkesterin sekä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Kamarimusiikki kulkee jatkuvasti orkesterityön rinnalla ja omalta osaltaan pitää soittovireyttä yllä. Turussa onkin mahdollisuuksia tehdä paljon erilaisia projekteja, kamarimusiikkitoiminta on onneksi vireää ja Turussa toimii monta erinomaista kuoroa, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä.
Kesäisin Susanna soittaa Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, joten varsinaista kesälomaa ei soittamisesta juurikaan ole. Savonlinnan kesä ja muusikkokollegat ympäri Suomen saavat kuitenkin työnkin tuntumaan lomalta. Olavinlinnassa soittaminen tuo omat haasteensa mutta Susanna on viihtynyt jo vuosikymmenen kesätöissään. On suuri etuoikeus saada soittaa sekä sinfonia- että oopperaohjelmistoa.
Susannan instrumentti on parmalainen Pietro Sgarabotto vuodelta 1949.
Vapaa-aika kuluu muuhun kuin musiikkiin, Susanna on harrastanut CrossFitiä jo useamman vuoden ja kokee sen tuovan loistavaa vastapainoa soittamiselle. Laji on jatkuvaa uuden opettelua ja itsensä haastamista ja on terveellistä saada ajatukset välillä johonkin aivan muuhun kuin musiikkiin, joka kuitenkin vie leijonanosan ajasta. Myös CrossFitin monipuolisuus on muusikon staattiselle työasennolle tärkeää vaihtelua.
Muutoin Susannan vapaa-aika kuluu liikkuessa, ruokaa laittaessa tai hyvän kirjan parissa.
Isommilla Lappeenrannan ala-asteen musaluokkalaisilla, joita Maija suunnattomasti ihaili, oli orkesteriharjoitukset meneillään. Harjoitusten ohi kulkiessa pelkkä orkesterin viritysääni sai aikaan suuren elämyksen. Seurasi ajatus, että tuolla minäkin haluan soittaa. Siitä jatkui katkeamaton muusikon ura lapsuuden soitto- ja laulujuhlista musiikkiluokkien, musiikkiopiston ja Sibelius-Akatemian kautta ammattiorkestereihin.
Sibelius-Akatemian (opettajana Leena Siukonen) jälkeen opinnot jatkuivat Wienin musiikkikorkeakoulussa sekä Hollannissa useaan otteeseen V. Libermanin ja Z. Vinnikovin oppilaana ja mestarikursseilla.
Heti viuludiplominsa jälkeen vuonna 1982 Maija sai varaäänenjohtajan paikan Radion Sinfoniaorkesterista, missä hän soitti vuoteen 1999 asti. Sen jälkeen alkoi työ Turun filharmonisen orkesterin toisena konserttimestarina. Orkesterityön ohella Maija on työskennellyt sekä solistisissa tehtävissä että kamarimusiikkikokoonpanoissa. Maija on tehnyt radionauhoituksia mm. Kerava-kvartetin ja pianotrio Temporalen viulistina sekä toiminut yhtenä Suomalaisen Kamariorkesterin äänenjohtajista. Hän on myös soittanut Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa ja Avanti-orkesterissa sekä opettanut viulunsoittoa.
Maijaa inspiroi barokkityyliin perehtyminen, ja hän suoritti tutkinnon barokkiviulunsoitossa vuonna 2014. Hän on Turun Vanha Musiikki -yhteisön perustajajäsen ja soittaa barokkiviululla eri kokoonpanoissa. Musiikkityön ohella Maijan vapaa-aika kohdistuu liikuntaan ja kaikenlaiseen urbaaniin ajanviettoon: tärkeitä ovat balettiharrastus, teattereissa ja taidenäyttelyissä käynti sekä tietenkin kesäisin lapsuuden maisemiin Saimaan rannalle palaaminen.
Teokset
Nocturne
Cortége
Varhainen kuolema on sytyttänyt traagisen sädekehän ranskalaisen Lili Boulangerin ylle. Silti hänen elämättä jääneen elämänsä ja säveltämättä jääneiden teostensa luomaa varjoa vahvemmin vaikuttaa hänen reilut parikymmentä teosta käsittävän tuotantonsa voima. Hän oli enemmän kuin vain loistava lahjakkuus: jo valmis, pitkälle ehtinyt taiteilija, jonka teoksissa ajan musiikillinen moni-ilmeisyys sai rikkaan tulkinnan.
Boulanger sai virikkeitä sekä opettajaltaan Gabriel Faurélta että musiikin impressionismin kantaisältä Claude Debussyltä, molemmat hänen musiikkinsa ihailijoita. Hänen tuotantonsa koostuu pääasiassa kamarimusiikista sekä eri kokoonpanoille sävelletyistä vokaaliteoksista, joista tunnetuimpia ovat kolme orkestraalista psalmisävellystä.
Kaksi kappaletta viululle ja pianolle on sävelletty kolmen vuoden välein erillisiksi teoksiksi, mutta niitä esitetään usein yhdessä, sillä ne muodostavat tasapainoisen, ikään kuin toisiaan täydentävän parin. Ilmaisultaan ne edustavat hienostunutta ranskalaista myöhäisromantiikkaa kevein impressionistisin sävytyksin. Kahdessa päivässä syyskuussa 1911 sävelletty Nocturne on kaunis öinen tunnelmakuva. Cortége on kepeän eloisasti ja valoisasti sykkivä miniatyyri. Sen Boulanger sävelsi vuonna 1914 Roomassa Ranskan akatemian Villa Medicissä, jossa hänellä oli oikeus asua, kun hän oli voittanut vuonna 1913 ensimmäisenä naisena ranskalaisille säveltäjille vuodesta 1803 lähtien jaetun Prix de Rome –palkinnon Goethe-aiheisella kantaatillaan Faust et Hélène.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro vivace
Andante
Scherzo: Presto
Allegro
”Minulle taide on muotoa. Ilmaisu ja intohimo vetoavat ennen muuta harrastelijaan; taiteilija suhtautuu asiaan toisin. Musiikki on muutakin kuin aisti-ilon ja kiihkeän tunteen lähde. Tämä ominaisuus, vaikkakin kallisarvoinen, on vain yksi nurkka musiikin laajassa valtakunnassa. Se, joka ei saa täydellistä mielihyvää hyvin rakennetusta, yksinkertaisesta, pelkästään järjestyksen kaunistamasta sointukulusta, ei todella rakasta musiikkia.”
Näin kiteytti säveltäjänasenteensa ranskalainen Camille Saint-Saëns. Hän eli keskellä romantiikan kukoistusta mutta oli hengeltään klassisti. Hän toki kokeili sellaisia romantiikan kaudella kukoistaneita muotoja kuin ooppera ja sinfoninen runo, mutta keskeisimmän elämäntyönsä hän teki sinfonikkona ja konserttojen säveltäjänä, ja samaa klassistisen tradition linjaa jatkavat myös hänen lukuisat laajamuotoiset kamarimusiikkiteoksensa. Klassismi ei kuitenkaan estänyt sitä, että hänen musiikissaan on myös energisyyttä ja tunnevoimaa.
Saint-Saënsin pianotrio nro 1 (1863) edustaa hyvin hänen tasapainoisen ilmaisunsa ihanteita. Se on perinteinen neliosainen kokonaisuus, jonka avaa kepeän eloisa, vaihtelevin rytmisin yksiköin sykkivä ensiosa. Hitaassa osassa on sekä auvergnelaiseen kansansävelmään pohjautuvan avausteeman salaperäistä melankoliaa, että sen kahden muun teeman vuolaampaa melodisuutta. Kolmantena oleva scherzo on vuoroin pidättelevän kepeä, vuoroin painokkaampi. Finaali alkaa harhaanjohtavan kepeästi mutta kasvaa sitten rikkaaksi kokonaisuudeksi.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
I ”Une sainte en son auréole”
II ”Puisque l’aube grandit”
III ”La lune blanche luit dans les bois”
IV ”J’allais par des chemins perfides”
V ”J’ai presque peur, en vérité”
VI ”Avant que tu ne t’en ailles”
VII ”Donc, ce sera par un clair jour d’été”
VIII ”N’est-ce pas?”
IX ”L’hiver a cessé”
Gabriel Fauré oli säveltäjänä kohtuuden mies. Vaikka hänen uransa sijoittuu myöhäisromantiikan kuohkeimman kukoistuksen aikaan, hän suosi omassa musiikissaan tasapainoista, vivahteikkaan sävykästä ja hienostuneen tunnelmallista ilmaisua, joka oli kaukana monien samanaikaisten säveltäjien tavoittelemista äärimmäisyyksistä. Vaikka hän sävelsi kolme oopperaa (mm. Penelope) ja laajamuotoisen Requiemin, hänen tuotantonsa määrällinen ydin oli kamari- ja pianomusiikissa sekä lauluissa.
Monille Fauré oli ranskalaisen laulumusiikin kenties suurin mestari ja La Bonne Chanson hänen hienoin teoksensa. Se valmistui ensin vuosina 1892–1894 versiona lauluäänelle ja pianolle, sitten vuonna 1898 laululle, pianolle ja jousikvintetille. Teos on sävelletty Paul Verlainen (1844–1896) runoihin hänen samannimisestä kokoelmastaan vuodelta 1870. Fauré on kuitenkin järjestänyt valitsemiaan runoja uuteen järjestykseen luodakseen eheämmän kokonaisuuden.
La Bonne Chanson käsittää yhdeksän laulua, joiden välillä on muutamia yhdistäviä aihelmia. Faurén hienostuneen rikas ilmaisu tulee esiin sekä melodioiden usein kuin vapaana virtaavassa ja sanojen rytmiä noudattelevassa linjakkuudessa, että harmonioiden vivahteikkuudessa ja runsaassa kromaattisuudessa. Muutamassa laulussa (varsinkin nrot 6 ja 7) on rytmisiä vaihdoksia rikastamassa ilmaisua. Sarjan suurena kerronnallisena linjana on kehitys alkupuolen laulujen epävarmoista rakkauden haaveista kohti viimeisten laulujen syventyneitä rakkaudentuntoja.
Teosesittely: Kimmo Korhonen