TFO Rapsodia
Samuel Lee, kapellimestari
Sir Stephen Hough, piano
Turun filharmoninen orkesteri
Jimmy Lopez: Rise (Suomen ensiesitys) (kesto 11′)
Sergei Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta op. 43 (kesto 24′)
Väliaika, kesto 20′
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 8 G-duuri op. 88 (kesto 37′)
Tänä iltana voi unohtaa tiukat rakenteet! Rahmaninovin intensiivinen rapsodia voimistuu muunnelma muunnelmalta, Lopezin Rise huokuu liikettä ja energiaa ja Dvořákin luonnonvalosta, elämänilosta ja kansanmusiikkiaiheista koostuva sinfonia kasvaa euforisen vapaasti. Rahmaninov on lainannut paholaisen viuluniekan teeman, joka toistuu häkellyttävällä taituruudella kaikkiaan 24 eri variaatiossa. Berkeleyn sinfoniaorkesterin tilaama, intensiivinen ja dynaaminen Rise nojaa puolestaan Beethovenin perintöön. The Economistin yleisneroksi tituleeraama pianisti-säveltäjä-kirjailija Sir Stephen Hough sekä arvostetun Malko-kapellimestarikilpailun 2024 voittaja Samuel Lee kuljettavat rapsodista iltaa.
Pieni alkusoitto klo 17.15 yläaulassa
Turun konservatorion kanssa yhteistyössä toteutetussa Pieni alkusoitto -sarjassa musiikinopiskelijat esittävät illan sinfoniakonserttiin siivittävää musiikkia. Juonnetut tilaisuudet ovat avoimia konserttivieraille.
Esiintymässä pianonsoiton oppilaita.
Johann Sebastian Bach: Schafe können sicher weiden
Yiyi Shen ja Chen Shen
Edvard Grieg: Anitran tanssi
Duo Emman: Chenmi Zhang ja Chengen Du
Felix Mendelssohn: Etydi f-molli
Taisiia Bazanova
Johannes Brahms: Rapsodia h-molli op.79 nro 1
Veeti Valpas
Ernesto Lecuona: Malagueña
Duo Emman: Chengen Du ja Chenmi Zhang
Opettajat:
Jaana Luuppala, Maria Männikkö, Niina Ranta ja
Anne Vähäkuopus
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Suomi
Noin 2 tuntia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Samuel Lee on nuorille kapellimestareille järjestettävän Malko-kilpailun vuoden 2024 voittaja. Aiemmin hänet on palkittu ensimmäisellä palkinnolla BMI:n kapellimestarikilpailussa Bukarestissa ja kapellimestarikilpailussa Taipeissa. Keväällä 2025 hän päätti kautensa Cincinnati Symphony Orchestran apulaiskapellimestarina.
Lee on Hochschule für Musik ‘Hanns Eisler’ Berlinin alumni. Hän opiskeli alttoviulua Tabea Zimmermannin johdolla ja orkesterinjohtoa Christian Ehwaldin johdolla. Hän suoritti orkesterinjohtamisen opintonsa Hochschule für Musik und Theater Hamburgissa Ulrich Windfuhrin johdolla.
Lee’n kauteen 2025–26 sisältyy kapellimestaridebyyttejä muun muassa Islannin sinfoniaorkesterin, Malmön sinfoniaorkesterin, Kansas Cityn sinfoniaorkesterin ja Cincinnatin sinfoniaorkesterin kanssa. Hän esiintyy myös ensimmäistä kertaa Orquesta Ciudad de Granadan ja Arctic Philharmonicin kanssa sekä solistina että kapellimestarina.
Nykytaiteen innokkaana edistäjänä Lee on johtanut Bryce Dessnerin, Giuseppe Gallo-Balman ja Marc Migón teosten kantaesityksiä. Vuosina 2009–2017 Lee toimi Novus-jousikvartetin alttoviulistina. Hän voitti toisen palkinnon ARD:n musiikkikilpailussa Münchenissä ja ensimmäisen palkinnon Salzburgin Mozart-kilpailussa. Lee toimi alttoviulun professorina Hochschule für Musik und Theater ‘Felix Mendelssohn-Bartholdy’ Leipzigissa vuoteen 2022 asti.
Economist-lehden kahdenkymmenen elossa olevan monilahjakkuuden joukkoon nimeämä Sir Stephen Hough yhdistää menestyksekkään konserttipianistin uran säveltäjän ja kirjailijan työhön. Vuonna 2001 hänestä tuli ensimmäinen MacArthur-stipendin saanut klassisen musiikin esiintyjä, ja vuonna 2022 hänet aateloitiin.
Yli 40 vuotta kestäneen uransa aikana Hough on esiintynyt säännöllisesti maailman johtavien orkesterien kanssa, kuten Berliinin, Lontoon, Kiinan, Soulin ja New Yorkin filharmonikkojen. Kaudella 2025–2026 hän esiintyy yli 60 konsertissa tai resitaalissa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa.
Houghin yli 70 levytyksen diskografia on saanut lukuisia tunnustuksia, kuten Diapason d’Or -palkinnon, useita GRAMMY-ehdokkuuksia ja kahdeksan Gramophone Award -palkintoa.
Hough sävelsi teoksen Fanfare Toccata vuoden 2022 Van Cliburn -kansainväliseen pianokilpailuun. Hänen muita laulu-, kuoro- ja instrumenttiteoksiaan ovat tilanneet muun muassa Louvren museo, Lontoon National Gallery ja Westminster Abbey.
Houghin muistelmateos Enough: Scenes from Childhood julkaistiin keväällä 2023. Hän on kirjoittanut myös arvostettuihin sanomalehtiin, mukaan lukien The New York Times ja The Guardian.
Hough on Middle Templen kunniajäsen, Royal Philharmonic Society’n kunniajäsen, Cambridgen yliopiston Girton Collegen kunniatohtori, kansainvälinen pianotutkimuksen johtaja, Royal Northern College of Musicin Companion-jäsen sekä Juilliard Schoolin opettajakunnan jäsen.
Teokset
”Kuuntelin Einojuhani Rautavaaraa, Aulis Sallista, Kalevi Ahoa ja Magnus Lindbergiä ja olin ällistynyt. Suomi kuulosti modernien mestariteosten maalta.”
Näin muisteli perulainen Jimmy López aikaa, jolloin hän oli alkanut harkita sävellysopintoja Sibelius-Akatemiassa erään musiikkikriitikkona toimivan ystävänsä ehdotuksesta. Tämä oli kertonut, että Suomessa säveltäjiä pidettiin arvossa ja maan uusi musiikki kukoisti. López opiskelikin vuosina 2000–2007 Sibelius-Akatemiassa Veli-Matti Puumalan ja Eero Hämeenniemen johdolla. Hän on myöhemmin luonnehtinut aikaansa Suomessa elämänsä ja uransa tärkeimmiksi kehitysvuosiksi. Yhtenä muistumana tästä kaudesta on vuonna 2022 valmistunut, Kalevalan aiheeseen perustuva sinfoninen runo Aino.
Nykyisin Kaliforniassa asuvan Lópezin läpimurtoteos oli monia tyylilajeja yhdistävä, nimensä mukaisesti kiihkeästi sykkivä orkesteriteos Fiesta! (2007), joka on esitetty jo yli 130 kertaa eri puolilla maailmaa. Lopullisesti hänen asemansa yhtenä sukupolvensa menestyneimmistä säveltäjistä varmisti Chicagossa vuonna 2015 kantaesitetty ooppera Bel Canto. Lopezin tuotannossa varsinkin orkesterimusiikilla, mm. viidellä sinfonialla, on keskeinen asema.
Alkusoittotyyppinen Rise (2020) on syntynyt Kalifornian yliopiston Berkeleyn sinfoniaorkesterin tilauksesta. Teos alkaa haeskelevilla rytmieleillä mutta kiinteytyy intensiiviseksi ja tehokkaaksi orkestraaliseksi säihkeeksi, jonka vahvoihin rytmeihin ja rikkaisiin sointeihin yhdistyy myös luonteikas melodinen elementti.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Vallankumous ja lähtö Venäjältä joulukuussa 1917 olivat traumaattisia kokemuksia Sergei Rahmaninoville. Tunneherkälle ja omasta maaperästään irti reväistylle säveltäjälle uusi tilanne merkitsi luomisvoiman ehtymistä moneksi vuodeksi, ja ylipäätään hän sävelsi jäljellä olleina 25 vuotenaan varsin vähän. Yhtenä syynä hitaampaan luomistahtiin oli myös se, että valtaosan hänen ajastaan vei loistelias ura pianistina.
Ulkoisten olosuhteiden muutosta vastasi osittainen sisäinen murros. Rahmaninov ei hylännyt harvoissa Venäjältä lähdön jälkeisissä teoksissa myöhäisromanttisia juuriaan, mutta antoi musiikilleen aiempaa pelkistetymmän ilmeen. Tämä tulee esiin myös hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvassa Rapsodiassa Paganinin teemasta (1934).
Nimestä huolimatta kyseessä ei ole mikään vapaasti rakentuva rapsodia vaan muunnelmasarja, jonka teema on Paganinin tunnetusta sooloviulukapriisista nro 24. Teoksen 24 tiiviisti toisiinsa liukuvaa muunnelmaa jakaantuvat kolmeen pääjaksoon: avausosa (muunnelmat nro 1–10), siirtymä (nro 11), hidas osa (nro 12–18) ja finaali (nro 19–24). Muotoa rikastaa se, että ensimmäisen nopean pääjakson keskellä seitsemäs muunnelma on hidas, ja hitaassa pääjaksossa on myös liikkuvampia muunnelmia. Mainitussa seitsemännessä muunnelmassa Rahmaninov tuo teokseen henkilökohtaisena tunnusmelodianaan käyttämänsä keskiaikaisen Dies irae -sävelmän. Teoksen emotionaalisena ytimenä on hitaan jakson vuolaan tunteikas päätösmuunnelma, joka perustuu Paganini-teeman käännökselle.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro con brio
Adagio
Allegretto grazioso – Molto vivace
Allegro ma non troppo
Antonín Dvořák kertoi kahdeksannesta sinfoniastaan (1889) halunneensa kirjoittaa ”teoksen, joka poikkeaisi hänen muista sinfonioistaan ja jossa yksilöllisiä ajatuksia käsiteltäisiin uudella tavalla”. Sinfonia eroaakin selvästi sekä sitä edeltäneestä brahmsmaisen jyhkeästä seitsemännestä (1885) että Yhdysvalloissa sävelletystä, osin amerikkalaisia aineksia mukailevasta yhdeksännestä sinfoniasta (1893). Kyseessä on valoisa ja melodisesti rikas teos, jonka tematiikassa kuuluu Dvořákin rakkaus böömiläiseen kansanmusiikkiin, mutta samalla se on muotoratkaisuiltaan hänen kokeilevin sinfoniansa.
Vaikka pääsävellaji on G-duuri, teoksen ensiosa alkaa g-mollissa ennen kuin musiikki avautuu huilurepliikin myötä duuriin. Alun molliaihe ei jää ohimeneväksi ajatukseksi vaan esiintyy osassa muodon pääjaksojen saumakohdissa (esittely-kehittely sekä kehittely-kertaus), jälkimmäisellä kerralla trumpettien raikuvassa fortessa.
Hitaassa osassa kiinnittävät huomiota sekä mosaiikkimainen muoto että vaihtelevat tunnelmat. Kolmas osa ei ole perinteinen sinfoninen scherzo vaan elegantin surumielinen valssi. Trioon eli osan keskijaksoon Dvořák lainasi kansantanssiaiheen oopperastaan Tvrdé palice (Kovakalloiset rakastajat; 1874).
Trumpettifanfaarilla alkava finaali on eräänlainen muunnelma muunnelmamuodosta, sillä pääaiheen muunnelmien lisäksi siinä on itsenäinen marssimainen keskiepisodi. Lisäksi toinen muunnelma hurjine käyrätorvitrilleineen esiintyy osassa kolmesti ja vie lopulta vauhdikkaaseen loppukäänteeseen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen