Turun kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertti 2025
Aku Sorensen, kapellimestari
Maria Ylipää, laulu
Turun filharmoninen orkesteri
Jean Sibelius: Finlandia
Juhlapuhe klo 12: pormestari Piia Elo
Juhlapuhe klo 15: maakuntajohtaja Jyri Arponen
Lotta Wennäkoski: Flounce
Oskar Merikanto (sov. Annamari Kähärä, san. Ilmari Kianto): Nälkämaan laulu
Pekka Kuusisto (sov. M. Nyman, san. Paula Vesala): Kiestinki
Jukka Linkola: osat Talvi ja Lumipesu baletista Ronja Ryövärintytär
Erna Tauro (sov. Jonne Valtonen, san. Tove Jansson): Höstvisa
Unto Mononen (ork. Marzi Nyman, san. Solja Tuuli): Tähdet meren yllä
Lasse Mårtenson (sov. Jarkko Kiiski, san. Benedict Zilliacus, suom. Jukka Virtanen):Myrskyluodon Maija
Fredrik Pacius: Maamme
Turun filharmoninen orkesteri juhlii itsenäisyyspäivää viimeistä kertaa Turun konserttitalossa. Juhlakonsertissa soivat perinteiseen tapaan suomalaisten säveltäjien upeat teokset. Aku Sorensen johtaa filharmonikoita tänä vuonna ja konserttien solistina on laulaja Maria Ylipää. Ohjelmassa kuullaan mm. Sibeliuksen Finlandia ja juhlakonsertit päättyvät yhteiseen Paciuksen Maamme-lauluun.
Konsertit 6.12. klo 12 ja 15. Kahvitarjoilu konserttivieraille klo 11.00 ja 14.00.
Vapaalippujen jako Konserttitalossa lauantaina 22.11. klo 12.00–14.00.
Vapaalippuja jaetaan 2 kpl / hakija.
Liput on jaettu loppuun.
Lue lisää lippujaosta: Filharmonian päivä 2025
Verkkokonsertti 6.12. klo 12
Suora, maksuton lähetys: tfo.fi/live.
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Noin 1 h.
Kategoriat
Taiteilijat
Aku Sorensen on yksi kiinnostavimmista nuoren polven kapellimestareista. Kaliforniasssa syntynyt ja nykyisin Suomessa vaikuttava Sorensen on johtanut muun muassa Lapin kamariorkesteria, Turun filharmonista orkesteria, Jyväskylä Sinfoniaa, Pori Sinfoniettaa, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteria ja Tapiola Sinfoniettaa.
Sorensenin erityinen kiinnostus kohdistuu ohjelmistosuunnitteluun ja kuratointiin, erityisesti harvemmin esitetyn repertuaarin ja nykymusiikin integroimiseen konserttiohjelmiin. Hän on johtanut ja esittänyt lukuisia Suomen, Euroopan ja maailman kantaesityksiä sekä herättänyt henkiin monia menneisyyden unohdettuja teoksia. Sorensenin intohimo ohjelmistosuunnitteluun näkyy parhaiten Luosto soi! -festivaalilla, jonka taiteellisena johtajana hän on toiminut vuodesta 2019.
Sorensen on toiminut Ylioppilaskunnan Soittajien ylikapellimestarina vuodesta 2022. Hän on myös ohjannut useita nuoriso-orkestereita, kuten Palo Alton kamariorkesteria, San Francisco sinfonian nuoriso-orkesteria ja Länsi-Helsingin musiikkiopiston kamariorkesteria ja toimii aktiivisesti musiikkikoulutuksen puolestapuhujana.
Sorensen on valmistunut kapellimestariksi Sibelius-Akatemiasta Sakari Oramon johdolla ja saanut opetusta myös useilta muilta menestyneiltä kapellimestareilta, kuten Jorma Panulalta, Hannu Linnulta, Johannes Schlaeflilta, Roger Norringtonilta, Péter Eötvösiltä ja Jukka-Pekka Sarasteelta.
Multilahjakas Maria Ylipää hurmaa luontevalla olemuksellaan sekä ilmaisuvoimaisella ja herkällä äänellään. Niin teatterin, television, elokuvien, musikaalien kuin monipuolisten musiikkiprojektien koulima taiteilija antaa jokaiseen esiintymiseensä oman, läsnä olevan ja syvästi tunteisiin vetoavan sävynsä. Ylipää onkin vähintään yhtä paljon tarinankertoja ja tunteiden välittäjä kuin teknisesti vaikuttava laulaja. Hänen tunnetuin lavaroolinsa on Kristina från Duvemala -musikaalin pääosa.
Maria Ylipään musiikki-ilmaisu on poikkeuksellisen laajaa. Mukaan mahtuu argentiinalaista tangoa, jazzia, musiikkiteatteri- ja sinfoniaorkesteriteoksia sekä tunnelmallisia levytyksiä Emma Salokosken kanssa. Kehuttu soolodebyytti Onerva ilmestyi vuonna 2013.
Maria Ylipää valmistui maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005 erikoistuen musiikkiteatteriin. Hän on opiskellut laulua Eija Orpana-Martinin johdolla Teatterikorkeakoulussa, tanskalaisessa Complete Vocal Institutessa, New Yorkissa Tania Traversin opetuksessa sekä Estill Model -tekniikan parissa opettajinaan Anne-Marie Speed, Tim Richards ja Ian Nicholas.
Ylipää on tehnyt musiikin saralla yhteistyötä muun muassa Anna-Mari Kähärän, Marzi Nymanin, Emma Salokosken, Jukka Leppilammen, Jussi Lampelan, Jukka Eskolan ja Jaakko Kuusiston kanssa. Vuonna 2014 hän debytoi Savonlinnan Oopperajuhlilla Kullervo-oopperassa sokean laulajan roolissa.
Maria Ylipää keikkailee sielukkaita chansoneita, suomalaiseen runouteen varta vasten Marialle sävellettyjä teoksia ja teatterimusiikkia esittävän Ystävät-yhtyeensä kanssa. Lisäksi hän tulkitsee Astor Piazzollaa Avanti!-orkesterin ja maamme huippumuusikoiden säestämänä sekä heittäytyy avantgardistisen Pierrot Lunaire -teoksen kiehtovan omituiseen maailmaan yhdessä kamarimuusikoiden kanssa.
Teokset
Kaksi sävellystä yli muiden on vakiintunut suomalaisen itsenäisyyden musiikillisiksi symboleiksi: Fredrik Paciuksen (1809–1891) Maamme (1848) ja Jean Sibeliuksen (1865–1957) Finlandia (1899/1900). Kumpikin on syntynyt aikana, jolloin Suomi oli autonominen, mutta ei vielä itsenäinen.
Paciuksen Maamme (Vårt land) Johan Ludvig Runebergin runoon kuultiin ensimmäisen kerran Floranpäivän juhlassa ”Euroopan hulluna vuonna” 1848. Se ei ole mikään itsenäisyyttä lietsova taistelulaulu, mutta henkii vahvaa tietoisuutta omasta maasta. Vaikka sitä ei ole koskaan asetettu virallisesti kansallislauluksi, se on vakiintunut sellaiseksi.
Sibeliuksen Finlandiassa kansallinen tahto huokui vahvana jo ensiesityksessä 4. marraskuuta 1899. Se oli osa musiikkia Suomen historiasta kertovaan kuvaelmasarjaan, joka syntyi protestiksi ensimmäisen sortokauden venäläistämispyrkimyksille. Teos tunnetaan sekä väkeväsykkeisenä sinfonisena runona että siitä irrotettuna hymninä, johon sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi.
Kansallista tietoisuutta kuvastavat myös Suomen 15 maakuntalaulua, joista suurin osa on syntynyt jo ennen itsenäistymistä. Niistä tunnetuimpiin kuuluu Kainuun maakuntaa ankarin sävyin kuvaava Nälkämaan laulu, jonka laulujen mestari Oskar Merikanto (1868–1924) sävelsi vuonna 1911 Ilmari Kiannon sanoihin.
Sata vuotta Nälkämaan laulun jälkeen valmistui maantieteellisesti samalle suunnalle, joskin rajan itäpuolelle sijoittuva Pekka Kuusiston (s. 1976) säveltämä Kiestinki (2011), Paula Vesalan sanoittaman levyn koskettavan surumielinen nimikappale. Vesala on eläytynyt levyn sanoituksissa sodan tunnelmiin omien isoäitiensä kautta. Kiestinki on vienankarjalainen kunta, joka oli jatkosodassa rajujen taistelujen näyttämönä.
Suomalaisella iskelmä- ja laulelmamusiikilla on rikas sekä suomen- että ruotsinkielinen historia. Sen klassikkoja ovat Erna Tauron (1916–1993) Tove Janssonin sanoihin säveltämä Höstvisa (1965), kaunis laulu lähestyvästä syksystä, sekä suomalaisen tangon mestarin Unto Monosen (1930–1968) Tähdet meren yllä (1963) Solja Tuulen (oik. Sauvo Puhtila) sanoihin. Uudempi klassikko on Lasse Mårtensonin (1934–2016) Benedict Zilliacuksen sanoihin säveltämä Myrskyluodon Maija (Stormskärs Maja) (1976). Se oli alun perin osa musiikkia Åke Lindmanin ahvenanmaalaista saaristolaiselämää kuvaavaan suosittuun TV-sarjaan.
Vahva pohjoismainen tarinallisuus värittää myös Jukka Linkolan (s. 1955) balettia Ronja Ryövärintytär (1989). Se perustuu ruotsalaisen lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin samannimiseen kirjaan (1981), joka korostaa ystävyyden merkitystä. Baletin osista Talvi huokuu talven viimaisia mutta myös heleämpiä tunnelmia, ja Lumipesu on eloisa talvisen kisailun kuvaus.
Lotta Wennäkosken (s. 1970) Flounce (2017) on uuden suomalaisessa musiikin menestysteoksia. Se on sävelletty Lontoon perinteikkään Proms-festivaalin kuuluisan Viimeisen illan konsertin avaukseksi, ja merkitsi Wennäkoskelle huomattavaa kansainvälistä läpimurtoa. Se on lyhyt, yksityiskohdissaan rikas ja säihkyvän rikassointinen teos.