TFO: Aranjuezin puutarhat
John Storgårds, kapellimestari
Timo Korhonen, kitara
Turun filharmoninen orkesteri
György Kurtág: New Messages op. 34a (Suomen ensiesitys) (kesto 15′)
Joaquín Rodrigo: Aranjuez-konsertto (kesto 22′)
Väliaika, kesto 20′
Tōru Takemitsu: To the Edge of Dream (kesto 14′)
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri op. 60 (kesto 31′)
Aranjuezin kuninkaallisen palatsin puutarhat ja Takemitsun utuinen unimaailma heräävät eloon Timo Korhosen sävykkäissä kitaratulkinnoissa. Rodrigon Aranjuez-konsertto avaa oven espanjalaiseen maisemaan: magnolioiden tuoksuun, lintujen lauluun ja virtaaviin suihkulähteisiin. Takemitsun musiikki taas kutsuu kuulijan toisenlaiseen maailmaan, jossa luonto, henkimaailma, todellisuus ja unelmat sekoittuvat. Beethovenin neljäs huokuu klassista tasapainoa, keveyttä ja iloa. Ylikapellimestari John Storgårds luo sillan 100 vuotta helmikuussa 2026 täyttävän Kurtágin fragmentaaristen viestien ja Beethovenin neljännen sinfonian lavean riemun välille.
Varaslähtö torstaina klo 17.45 ja perjantaina klo 17.15 kahviossa
Tule tapaamaan illan taiteilijoita ennen orkesterin konserttia! Varaslähdöissä haastateltavana on yleensä illan kapellimestari tai solisti. Tilaisuudet ovat avoimia konserttivieraille, ja ne järjestetään ala-aulan kahviossa torstaina klo 17.45 ja perjantaina klo 17.15.
Myöhäisillan kamarimusiikki pe 30.1.
Ilta jatkuu kamarimusiikilla konsertin jälkeen! Vapaa pääsy konserttivieraille.
John Storgårds, viulu
Timo Korhonen, kitara
Saara Lehtinen, huilu
Takuya Takashima, oboe ja ohjelmistosuunnittelu
Nevio Ciancaglini, klarinetti
Marco Bottet, fagotti
Eelis Malmivirta, käyrätorvi
Igor Stravinsky: Pastorale
Astor Piazzolla: Café 1930 ja Nightclub 1960 sarjasta Histoire du Tango
Peteris Vasks: Puhallinkvintetto nro 1 ”Music for fleeting Birds”
Joe Hisaishi: Merry-Go-Round of Life
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Suomi
Noin 2 h 15 min, sisältäen väliajan.
Hinnat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Kansainvälisesti ja kansallisesti arvostetulla kapellimestarihuippu John Storgårdsilla on useita vakituisia kapellimestarikiinnityksiä Suomessa ja ulkomailla. Tuorein Storgårdsin vakituinen kiinnitys on Junge Deutsche Philharmonien pääkapellimestariksi (Principal Conductor) ja taiteelliseksi neuvonantajaksi keväästä 2026 alkaen. Lisäksi Storgårds on kiinnitetty Kanadan Ottawassa toimivan National Arts Centre Orchestran taiteelliseksi johtajaksi syyskaudesta 2026 alkaen.
Storgårds on toiminut Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina syyskaudesta 2024 alkaen. Storgårds on myös nimitetty BBC Philharmonic Orchestran ylikapellimestariksi vuonna 2023. Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana Storgårds on toiminut jo vuodesta 1996 lähtien ja Ottawan National Arts Centre Orchestran päävierailijana vuodesta 2015 alkaen. Vierailevana kapellimestarina Storgårds johtaa säännöllisesti monia maailman huippuorkestereita.
Storgårdsin diskografia on laaja, sisältäen paitsi keskeistä orkesterikirjallisuutta monien eri orkestereiden kanssa, myös suuren määrän harvemmin esillä olevia teoksia. John Storgårds on kantaesittänyt urallaan sekä viulistina että kapellimestarina satoja teoksia. Storgårdsin on saanut lukuisia merkittäviä tunnustuksia uransa varrella, kuten Säveltaiteen valtionpalkinnon vuonna 2002 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 2012.
John Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina, ja toimi konserttimestarina monissa orkestereissa ennen valmistumistaan kapellimestariksi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Viulistin ura jatkuu yhä kapellimestarin töiden rinnalla sekä solistitehtävien että kamarimusiikin merkeissä monien maailmanluokan taiteilijoiden ja kokoonpanojen kanssa.
Timo Korhonen on yksi soittimensa monipuolisimmista taitajista. Hän kiertää maailmaa solistina, kamarimuusikkona ja suosittuna mestarikurssien vetäjänä.
Korhosen kansainvälinen ura alkoi 17-vuotiaana Münchenissä, kun hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana Saksan Radioyhtiöiden järjestämän musiikkikilpailun.
Korhosen ohjelmistoon kuuluu koko keskeinen kitarakirjallisuus. Hän on palavasieluinen uuden musiikin puolestapuhuja ja on kantaesittänyt yli 40 sävellystä. Useat säveltäjät, muun muassa Magnus Lindberg, Leo Brouwer, Toshio Hosokawa ja Kimmo Hakola, ovat omistaneet hänelle teoksiaan.
Korhonen on tehnyt 25 levytystä, joista 20 Ondine-levymerkille. Vuonna 2025–2026 hän julkaisee uusia tallenteita, joista mainittakoon Kurt Schwittersin Ursonate, Dada-mestariteos, sekä Leo Brouwerin The Secret Life of Butterflies, kunnianosoitus Kaija Saariaholle.
Korhonen oli kansainvälisen GUITARISTIVAL-kilpailun ja -festivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja vuosina 1998–2008 ja toimi vuosina 1998–2000 järjestettyjen Suomenlinnan Kulinaaristen Konserttien taiteellisena johtajana. Hän on myös tammikuussa 2012 käynnistyneen kansainvälisen Sibelius Guitar-projektin toinen perustaja ja varapresidentti.
Timo Korhonen soittaa Richard Jakobin (Weissgerber) rakentamilla kitaroilla vuosilta 1925, 1928 ja 1932 sekä Brian Cohenin vuonna 1996 rakentamalla kitaralla.
Teokset
Unkarilainen György Kurtág kuuluu toisen maailmansodan jälkeisen modernismin omaleimaisimpiin edustajiin. Ratkaisevaa hänen kehitykselleen oli opintovuosi Pariisissa vuosina 1957–1958, jolloin hän tutustui sekä aikansa uuteen musiikkiin että Anton Webernin teoksiin. Kurtágin musiikki uudistui aiemmasta, osin Bartók-vaikutteisesta tyylistä tiiviiksi ja aforistiseksi, mutta myös intensiiviseksi ilmaisuksi, jossa voi olla voimakkaitakin äänenpainoja. Monissa tapauksissa hän on punonut teoksistaan lyhyiden osien helminauhoja. Kurtág murtautui laajempaan tietoisuuteen 1980-luvulla. Vuonna 2006 hän sai musiikkimaailman arvostetuimpiin tunnustuksiin kuuluvan Grawemayer-palkinnon teoksestaan …concertante (2003).
Kurtág tunnetaan hitaasta ja huolellisesta sävellystavastaan, eikä hänen tuotantonsa ole kasvanut kovin laajaksi. Hän aloitti opusnumeroiden antamisen vasta Pariisin-opintovuoden jälkeen ja on päässyt numeroon 50. Viimeisimmän teoksensa Ligeti évszázada – Kalandozás a múltban (Ligetin vuosisata – Seikkailuja menneisyydessä), hän sai valmiiksi kypsässä 97 vuoden iässä. Hänen 100-vuotispäivänsä odottavat 19. helmikuuta 2026.
Kurtágilla on muutamia teoksia, joiden otsikossa on sana Messages (Viestejä). Opukseen 34 sisältyy kaksikin tätä otsikkoa kantavaa orkesteriteosta, joista jälkimmäisellä on tarkentava nimi New Messages op. 34a (1998–2008/2009). Kyseessä on Kurtágille tyypillinen, useammasta lyhyehköstä osasta rakentuva kokonaisuus.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro com spirito
Adagio
Allegro gentile
Espanjalainen, jo lapsena sokeutunut Joaquin Rodrigo kuuluu niihin säveltäjiin, jotka elävät suuren yleisön tietoisuudessa poikkeuksellisen vahvasti yhden menestysteoksen ansiosta. Hänellä tuo teos on kitaralle ja pienelle orkesterille sävelletty Aranjuez-konsertto. Hän sävelsi kuitenkin laajan, romanttisia ja uusklassisia aineksia yhdistävän tuotannon, johon sisältyy orkesteriteoksia, parisenkymmentä konserttoa eri soittimille, kamari- ja soitinmusiikkia sekä vokaaliteoksia.
1930-luvulla Rodrigo oleskeli vuorotellen Pariisissa ja Espanjassa Aranjuezin kaupungissa viitisenkymmentä kilometriä Madridista etelään. Hän sävelsi Aranjuez-konserton suurimmaksi osaksi Pariisissa vuonna 1939 mutta sai sen valmiiksi Espanjassa, jonne hän palasi saman vuoden keväällä ennen toisen maailmansodan syttymistä. Rodrigo on kertonut, että nimi viittaa kaupungin kuninkaallisen palatsin puutarhoihin.
Aranjuez-konsertto noudattaa konsertoissa perinteistä nopea-hidas-nopea-muotoa, jonka ääriosia elävöittää vahvasti espanjalaistyylinen sointimaailma. Teoksen tunnetuin osa on surumielisen kaunis Adagio, joka tunnetaan myös monina sovituksina. Sen pääaiheen esittää ensin englannintorvi, vasta sitten kitara, joka tuo teemaan omia koristeitaan. Kitaran myöhempää soolojaksoa seuraavassa huipennuksessa teema kuullaan myös jousten tunteikkaana purkauksena. Päätösosa palauttaa teoksen takaisin valoisampiin tunnelmiin paikoin sujuvasti vaihtuvien tahtilajien rikastamine rytmeineen.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
”Musiikkini kuuntelua voi verrata puutarhassa kävelyyn sekä valon, kuvioiden ja tekstuurien muutosten kokemiseen.”
Näin on todennut Toru Takemitsu, Euroopassa parhaiten tunnettu japanilainen säveltäjä. Hänen tapauksessaan japanilaisuuden ja eurooppalaisuuden erottelua ei kuitenkaan pidä liiaksi korostaa, sillä hänen teoksissaan molemmat ovat mukana, mutta eivät vastakohtaisina, vaan toisiinsa sulautuneina ainesosina. Varhaisessa tuotannossaan hän haki sota-ajan traumaattisten kokemusten ajamana tietoisesti etäisyyttä omaan japanilaisuutensa ja ammensi virikkeitä eurooppalaisesta musiikista, varsinkin Debussyltä ja Messiaenilta, kahdelta ranskalaiselta säveltäjältä, jotka olivat puolestaan saaneet ratkaisevia virikkeitä aasialaisesta musiikista. Myöhemmin Takemitsu alkoi kuitenkin syventyä myös japanilaiseen musiikkiin ja ryhtyi lopulta luomaan synteesiä läntisen ja itäisen musiikin lähtökohdista.
Debussyn ja Messiaenin sointirunouden vaikutusta voi kuulla myös kitaralle ja orkesterille vuonna 1983 sävelletyssä teoksessa To the Edge of Dream (Yume no Heri e; Unen reunalle). Se maalaa sävykkäin värein tunnelmaltaan eheän soivan tilan ja tuo mieleen Takemitsun kommentin siitä, kuinka ”soinneilla pitää olla vapaus hengittää”. Orkesterin ja kitaran repliikit vuorottelevat, kun Takemitsun sanoin ”melodiset fragmentit leijuvat läpinäkyvässä tilassa kuin unien sirpaleet”. Teos oli Takemitsun kunnianosoitus belgialaiselle surrealistimaalarille Paul Delvaux’lle.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Adagio – Allegro vivace
Adagio
Menuetto – Trio: Allegro vivace – Un poco meno
Allegro ma non troppo
Vuodet 1806–08 olivat Beethovenilla poikkeuksellisen kiihkeän luomistyön aikaa. Taustalla olivat Fidelio-oopperan kahden ensimmäisen version (1805, 1806) kokemat vastoinkäymiset, joista hän irtautui keskittymällä soitinmusiikkiin. Lyhyessä ajassa syntyivät muun muassa neljäs, viides ja kuudes sinfonia, viulukonsertto, neljäs pianokonsertto sekä kolme Razumovsky-kvartettoa.
Schumann luonnehti Beethovenin neljättä sinfoniaa (1806) ”hoikaksi kreikkalaiseksi neidoksi kahden pohjoisen jättiläisen välissä”. Eroica-sinfoniaan ja Kohtalonsinfoniaan verrattuna neljäs sinfonia on kieltämättä kevyempi, mutta hoikkuudessaan sitäkin ihastuttavampi eikä suinkaan vailla temperamenttia. Hallitseva luonteenpiirre on valoisa ja energinen elämänmyönteisyys, ja siinä suhteessa teos on säveltäjän sinfonioista sukua kuudennelle ja kahdeksannelle.
Neljännen sinfonian valoisa maailma saa alkunsa koko Beethovenin sinfoniasarjan salaperäisimmästä johdannosta, josta keväisen raikkaasti virtaava allegro puhkeaa esiin. Tehokkaat tekstuurin ja dynamiikan vastakohtaisuudet tuovat osaan omaa särmäänsä. Hitaassa osassa Beethoven horjauttaa musiikin auvoisuutta muutamalla tehokkaalla vastakohtaisella käänteellä. Scherzossa musiikkia rikastaa eloisa rytmiikka, kuten synkooppien ja niin sanotun hemiolan käyttö. Osan trio-jaksossa Beethoven maalailee idyllisiä pastoraalitunnelmia, jotka tuntuvat ennakoivan kuudetta sinfoniaa. Finaali on sinfonian osista vapautuneimmin huumorin lämmittämä, mutta siinä on myös lyyrisyyttä ja iskevää voimaa.
Teosesittely: Kimmo Korhonen