TFO Enkeleitä ja demoneja
Henrik Sandås, musiikin johto ja bandoneón
Helime ja Toni Ruotsalainen, tanssi
Turun filharmoninen orkesteri
Astor Piazzolla:
Suite ángeles y diablos
Tango Ballet
Oblivion
Libertango
Fernando Franco: Noche de Amor
Angel Villoldo: El Choclo
Fransisco De Caro: Loca Bohemia
Eduardo Arolas: La Cachila
Fernando Matos Rodriguez: La Cumparsita
Astor Piazzollan mukaansa tempaava tango nuevo ja argentiinalaisen tangon kulta-ajan kappaleet muuntuvat sielukkaaksi ja intohimoiseksi konserttitangoksi. Bandoneóntähti Henrik Sandås on koonnut Piazzollan enkeli- ja paholaisteemaan 60-luvulla sävelletyistä teoksista laajan orkesterisarjan Suite ángeles y diablos, joka yhdistää perinteisen tangon eksotiikkaa, romantiikkaa, klassista musiikkia ja jazzia. Aninkaistenmäki muuttuu kuuman kiihkeäksi Buenos Airesiksi, jonka yöllisten katuvalojen loisteessa tanssivat Helime ja Toni Ruotsalainen. Teosten sovitukset ja orkestraatio ovat Astor Piazzollan ja Henrik Sandåsin käsialaa.
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Suomi
Noin 2 tuntia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Henrik Sandås on bandoneóntaiteilija, jonka ohjelmisto ulottuu argentiinalaisesta tangosta ja tango nuevosta barokkimusiikkiin, uuteen taidemusiikkiin, jazziin, moderniin kansanmusiikkiin sekä improvisaatioon. Sandåsia arvostetaan herkkänä ja sielukkaana muusikkona, jonka kokeva ja kertova soittotapa on valloittanut yleisöjä niin Euroopassa kuin Etelä-Amerikassa.
Viime vuosina Sandås on esiintynyt laajalti eri sinfoniaorkestereiden kanssa sekä solistina että sovittajana. Kesällä 2025 hän debytoi muun muassa BBC Concert Orchestran solistina Lontoossa. Hän on myös aktiivinen kamarimuusikko ja on kantaesittänyt useita teoksia, jotka on sävelletty erityisesti bandoneónille. Tänä keväänä Sandås kantaesittää muun muassa Tampere Biennalessa Lotta Wennäkosken, Paola Livorsin ja Tiina Myllärisen teoksia.
Solistiuran ohella Sandås tunnetaan karismaattisena yhtyemuusikkona kokoonpanoissa FREVO!, Maans–Perkola–Sandås, Quartet Ajaton, Henrik Sandås Quintet, Tanguedia Quintet sekä Nuevo Quinteto Otra Vez.
Sandås tekee myös monitaiteellisia yhteistyöproduktioita runoilijoiden, säveltäjien, tanssijoiden, näyttelijöiden ja muiden taiteilijoiden kanssa. Näissä projekteissa hän tutkii ennakkoluulottomasti bandoneonin ilmaisumahdollisuuksia osana eri taiteenlajien välistä vuoropuhelua.
Helime ja Toni Ruotsalainen ovat argentiinalaisen showtangon (tango escenario) huipputanssijoita, jotka tunnetaan karismaattisina ja lahjakkaina tanssitaiteilijoina.
Heillä on vuosien kokemus tanssin ammattilaisina, ja he ovat esiintyneet lukuisissa tapahtumissa, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, suuren suosion saattelemina. Heidän tanssinsa on sykähdyttävää ja täynnä aitoa tunnetta sekä taidokasta showta.
Teokset
”Argentiinassa kaikkea voi muuttaa – paitsi tangoa.”
Tämä vanha sanonta kuvastaa hyvin sitä pyhittynyttä asemaa, joka tangolla on maassa ollut. Se syntyi sekä musiikkina että tanssina 1800-luvun lopulla, taustallaan muun muassa Espanjasta ja Italiasta sekä Afrikasta tulleiden siirtolaisten mukana kulkeutuneet virikkeet. Tangon vankkoja traditioita vasten onkin paradoksaalista, että Euroopassa nykyisin parhaiten tunnettu argentiinalainen tangosäveltäjä on Astor Piazzolla (1921–1992), joka pyrki nimenomaisesti muuttamaan tangoa ja kehitti 1950-luvulta lähtien ”tango nuevoksi” eli ”uudeksi tangoksi” kutsutun tyylin.
Muusikkona ja säveltäjänä Piazzolla liikkui suvereenisti erilaisissa maailmoissa. Hän soitti nuoresta pitäen aktiivisesti harmonikalle sukua olevaa bandoneonia Buenos Airesin tangoyhtyeissä, mutta hänellä oli taustallaan myös klassisen musiikin sävellysopintoja. Hän toi tangoon uusia soittimia ja yhdisti siihen jazzista ja klassisesta musiikista ammennettuja aineksia. Taiturillisena bandoneónistina hän sävelsi teoksia sekä omalle Quinteto Tango Nuevo -yhtyeelleen että muille tangomuusikoille ja vähitellen myös klassisen musiikin muusikoille.
Piazzollan tangot kattavat laajan tunteiden asteikon. Se tulee esiin Henrik Sandåsin sovittamassa monivaiheisessa sarjassa Suite ángeles y diablos. Tango ballet puolestaan maustaa ilmaisuaan tempovaihdoksilla ja rouheillakin harmonioilla, Piazzollan tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu koskettavan surumielinen Oblivion (1982), kun taas Libertangoa hallitsee intensiivinen ote.
Ennen Piazzollaa tango oli ehtinyt luoda Argentiinassa vankat traditiot. Niitä edustaa esimerkiksi Fernando Francon teos Noche de Amor, vahva rakkauden yön tulkinta. Ángel Villoldo (1861–1919) oli tangon varhaisia pioneereja ja myös maineikas tangolaulaja, joka yhdisti espanjalaisia aineksia argentiinalaisiin rytmeihin. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan on tangon perusklassikoihin kuuluva El Choclo (1903).
Argentiinalaista pianistia ja säveltäjää Francisco de Caroa (1898–1976) on pidetty ”tango romanzan” tärkeimpänä edustajana. Hän esiintyi usein veljiensä kanssa, ja heistä Julio levytti boheemielämän innoittaman kappaleen Loca Bohemia vuonna 1928. Boheemielämä koitui puolestaan argentiinalaisen bandoneónistin ja säveltäjän Eduardo Arolasin (1892–1924) kohtaloksi. Hän oli luontainen lahjakkuus ja sävelsi ensimmäisen tangonsa jo vuonna 1909 vielä luku- ja kirjoitustaidottomana nuorukaisena. 1920-luvulla hän asettui Pariisiin, jossa hän kuoli vuonna 1924 alkoholisoituneena.
Argentiinan rinnalla myös Uruguay oli merkittävä tangon keskus. Siellä Arolaskin oleskeli useita vuosia ennen siirtymistään Pariisiin, ja yksi kansainvälisesti kaikkein tunnetuimmista tangoista onkin uruguaylaista alkuperää. Sen sävelsi Gerardo Matos Rodrigues (1897–1948) ensin vuoden 1916 tienoilla marssiksi, mutta teos muokkautui pian tangoksi. Kyseessä on kohtalonomaisesta sävystään tunnettu La Cumparsita, joka nimettiin vuonna 1997 Uruguayn ”kulttuuriseksi kansallislauluksi”.
Teosesittely: Kimmo Korhonen