TFO: New Orleansin kaikuja

I Come Long Fiddler
II Mating Calls and Delta
III Creole Contradanza
IV Many Gone
V Hellbound Highball
VI Blue Lights on the Bayou
VII Rampart St. Row House Rag

New Orleansissa muusikkoperheeseen syntynyt trumpetisti Wynton Marsalis kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat kyenneet nousemaan huipulle sekä jazzin että taidemusiikin esittäjänä. Hän on ensimmäinen ja yhä ainoa muusikko, joka on saanut levyalan arvostetun Grammyn samana vuonna (1983) sekä jazz- että taidemusiikin levytyksestä.

Marsalis on säveltänyt sekä jazzia että teoksia taidemusiikin esittäjistöille. Hänen jousikvartettonsa nro 1 (1995) liittyy aiheeltaan New Orleansin historiaan. Käsite ’octoroon balls’ viittaa 1800-luvun kaupunkijuhliin, joissa eurooppalaistaustaiset miehet ja osittain afrikkalaistaustaiset naiset tapasivat suljettujen ovien takana. Nykyisin vanhentunut termi heijastaa aikakautensa rotuun perustuvia luokittelutapoja.

Marsalisin kvartetto on seitsemine osineen laajojen mittojen ja monien tunnelmien teos. Se luo soivan kuvan New Orleansin vanhasta kulttuurista, ei vain salaisista juhlista vaan laajemminkin kaupungin elämästä iloineen ja suruineen. Mukana on vaikutteita ja viittauksia kaupungin musiikilliseen historiaan ja Marsalisin tapaa soveltaa jazzia ja muita neworleansilaisia musiikkityylejä on verrattu siihen, kuin Béla Bartók olisi vieraillut kaupungin suistomaalla.

Teosesittely: Kimmo Korhonen

Tässä konsertissa Wynton Marsalisin kvarteton osien välissä kuullaan osia Kronos 50 For the Future -projektin teoksista. Kyseessä on maineikkaan amerikkalaisen Kronos-jousikvartetin vuonna 2015 aloittama hanke, jossa on sovitettu jousikvartetille eri puolilla maailmaa ja eri musiikinlajeissa työskentelevien muusikoiden teoksia. Tavoitteena on ollut luoda klassisille muusikoille ilmainen musiikkikirjasto, jonka avulla jousikvartetit voivat kehittää valmiuksiaan 2000-luvun uudenlaisille mahdollisuuksille ja haasteille.

Hawa Kassé Mady Diabaté (s. 1974) on malilainen muusikko, joka edustaa maan mande-kulttuurin vanhaa, jo 1200-luvulta periytyvää griootti-perinnettä. Griootit ovat länsiafrikkalaisia kierteleviä muusikoita ja runoilijoita, jotka säilyttävät taiteellaan kansan historiaa. Suotta ei heitä kutsuta ”ihmiskunnan muistiksi”.

Teoksessaan Tegere Tulon (2018) Hawa palaa juurilleen ja tyttöjen iltaisin kuunvalossa esittämiin kättentaputuslauluihin. Kielen rytmistä syntyy erilaisia humoristisia, mutta usein myös koskettavia tarinoita. Teoksen toisen osan nimi Funtukuru viittaa aiheena olevan tytön samanniminen kotikylä, ja kyseessä on eloisa ja sujuvasti soljuvan rytmiikan tahdittama osa.

Rafiq Bhatia (s. 1987) on amerikkalainen kitaristi, säveltäjä ja tuottaja, joka soittaa kokeellisessa rock-yhtyeessä Son Lux mutta joka on tehnyt myös monia sooloprojekteja. Vuonna 2022 hän teki yhtyekumppaneineen elokuvaan ”Everything Everywhere All at Once” musiikin, joka oli parhaan musiikin Oscar-ehdokkaana.

Bhatian Kronos-projektiin säveltämä Glimmers (2020) on viisiosainen teos, jonka hän sävelsi ja soitti ensin kokonaan sähkökitaralla virittämällä kitaran kielet vastaamaan mahdollisimman hyvin jousikvartetin äänialaa ja jäljittelemällä jousisoittajien tekniikoita. Tästä materialista teos on sovitettu kvartetille. Avausosa Mylar Tremors rakentuu yltyvistä ja laantuvista tremolopinnoista, jotka elävöityvät ja voimistuvat osan edetessä.

Wu Man (s. 1963) on usein kiinalaiseksi luutuksi kutsutun pipa-soittimen kansainvälisesti tunnetuin mestari. Hän on soittanut historialtaan jo parin tuhannen vuoden ikäisellä kiinalaisen musiikin perussoittimella sekä vanhaa että aivan uutta ohjelmistoa. Vuodesta 1990 lähtien Wu on asunut Yhdysvalloissa, mutta toimii myös Kiinassa professorina sekä Xianin Silkkitie-festivaalin taiteellisena johtajana.

Teoksen nimi Glimpses of Muqam Chebiyat viittaa läntisen Kiinan uiguurien vanhoihin muqam-melodioihin ja asteikkoihin, joita on käytetty improvisoinnin ja sävellysten perustana. Kaksiosaisen teoksen jälkimmäinen osa Third Dastan on vakaasti etenevää ja melodiikaltaan tunnusomaisesti kapealla alalla liikkuvaa musiikkia.

Fodé Lassana Diabaté (s. 1971) on guinealainen muusikko, säveltäjä, kulttuurinedistäjä ja länsiafrikkalaisen ksylofonin sukuisen balafonin tunnustettu virtuoosi. Hän on laajentanut toimintaansa myös muihin musiikinlajeihin, kuten jazziin sekä espanjan- ja portugalinkielisten maiden musiikkeihin.

Sunjata’s Time (2015) on omistettu Sunjata Keitalle, soturiprinssille, joka perusti Malin kuningaskunnan vuonna 1235. Hän loi monia kulttuurisia käytäntöjä, jotka ovat yhä elossa. Diabatén viisiosaisen teoksen sana ”time” viittaa sekä Sunjatan kauteen, että musiikin rytmiin. Neljä ensimmäistä osaa on omistettu aina vuorollaan yhdelle jousikvartetin soittajista, viides koko kvartetille. Teoksen kolmas osa liittyy Sunjatan kauniiseen sisareen Nana Tribaniin, ja hänen osassaan valokeilassa oleva soitin on sello. Se aloittaa osan notkeasti kuvioivalla soololla ja on melodioineen pääroolissa muiden soittajien säestäessä sen melankolista kerrontaa.

Teosesittely: Kimmo Korhonen