TFO: Oodi ilolle
John Storgårds, kapellimestari
Sonja Herranen, sopraano
Tuija Knihtilä, altto
Tuomas Katajala, tenori
Tuomas Pursio, basso
Chorus Cathedralis Aboensis, kuoromestari Paavo Hyökki
Turun filharmoninen orkesteri
Rodion Štšedrin: Preludi Beethovenin 9. sinfonialle (kesto 18′)
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9 d-molli op. 125 ”Oodi ilolle” (kesto 67′)
Beethovenin yhdeksäs on ylistys taiteelle, yhteisöllisyydelle, ilolle ja ystävyydelle. ”Alle Menschen werden Brüder”, ” kaikki ihmiset tulevat veljiksi keskenään” julistetaan sinfonian viimeisessä, Friedrich Schillerin runoon perustuvassa osassa. Sinfonialla on yli 200-vuotisen historiansa aikana ollut suuri rooli kulttuurin, urheilun ja politiikan merkittävissä hetkissä, sen sävelin on surtu ja juhlittu ihmiskuntaa ja se on yksi maailman tunnetuimmista melodioista. Teos toimii jälleen yhden aikakauden merkkipaaluna soidessaan Turun konserttitalon jäähyväissinfoniana. Musiikin hiljennyttyä Turun filharmoninen orkesteri sulkee Konserttitalon ovet ja aloittaa uuden ajanjakson musiikkitalo Fuugassa.
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Suomi
Noin 1 h 30 min, ei väliaikaa.
Hinnat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Kansainvälisesti ja kansallisesti arvostetulla kapellimestarihuippu John Storgårdsilla on useita vakituisia kapellimestarikiinnityksiä Suomessa ja ulkomailla. Tuorein Storgårdsin vakituinen kiinnitys on Junge Deutsche Philharmonien pääkapellimestariksi (Principal Conductor) ja taiteelliseksi neuvonantajaksi keväästä 2026 alkaen. Lisäksi Storgårds on kiinnitetty Kanadan Ottawassa toimivan National Arts Centre Orchestran taiteelliseksi johtajaksi syyskaudesta 2026 alkaen.
Storgårds on toiminut Turun filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina syyskaudesta 2024 alkaen. Storgårds on myös nimitetty BBC Philharmonic Orchestran ylikapellimestariksi vuonna 2023. Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana Storgårds on toiminut jo vuodesta 1996 lähtien ja Ottawan National Arts Centre Orchestran päävierailijana vuodesta 2015 alkaen. Vierailevana kapellimestarina Storgårds johtaa säännöllisesti monia maailman huippuorkestereita.
Storgårdsin diskografia on laaja, sisältäen paitsi keskeistä orkesterikirjallisuutta monien eri orkestereiden kanssa, myös suuren määrän harvemmin esillä olevia teoksia. John Storgårds on kantaesittänyt urallaan sekä viulistina että kapellimestarina satoja teoksia. Storgårdsin on saanut lukuisia merkittäviä tunnustuksia uransa varrella, kuten Säveltaiteen valtionpalkinnon vuonna 2002 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 2012.
John Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina, ja toimi konserttimestarina monissa orkestereissa ennen valmistumistaan kapellimestariksi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Viulistin ura jatkuu yhä kapellimestarin töiden rinnalla sekä solistitehtävien että kamarimusiikin merkeissä monien maailmanluokan taiteilijoiden ja kokoonpanojen kanssa.
Sonja Herranen kuuluu kiinnostavimpiin nuoriin suomalaisiin sopraanoihin. Hänen jalo ja ilmaisuvoimainen äänensä sekä luonteva lavapreesensinsä ovat herättäneet huomiota niin kilpailuissa kuin ooppera- ja konserttilavoillakin.
Keväällä 2023 Herranen voitti Lontoossa järjestetyn Elisabeth Connell -laulukilpailun. Samana vuonna hän sai toisen palkinnon sekä Suomen Kansallisoopperan säätiön erikoispalkinnon Lappeenrannan laulukilpailussa. Vuonna 2019 hänet palkittiin toisella sijalla Savonlinnan Oopperajuhlien Timo Mustakallio -laulukilpailussa.
Herranen debytoi vuonna 2022 Suomen Kansallisoopperassa Taikahuilun ensimmäisenä naisena, ja vuonna 2024 hän lauloi siellä Kolmannen nornan roolin Wagnerin Jumalten tuhossa. Kesällä 2024 hän debytoi Donna Elvirana Don Giovannissa Savonlinnan Oopperajuhlilla.
Konserttilavoilla Herranen on kysytty solisti, ja hän on esiintynyt muun muassa Tarmo Peltokosken, James Gaffiganin ja Ville Matvejeffin johdolla.
Kaudesta 2024/25 lähtien Herranen on kuulunut Berliinin Staatsoper Unter den Lindenin International Opera Studioon. Kesällä 2025 hän debytoi Liùn roolissa Turandotissa Savonlinnan Oopperajuhlilla ja palaa oopperajuhlille kesällä 2026 debytoidakseen Kreivittärenä Figaron häissä.
Herranen on opiskellut Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa Heli Veskusin johdolla sekä yksityisesti Dale Fundlingin oppilaana.
Tuija Knihtilä on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi ja jatkoi sen jälkeen opintojaan Berliinin musiikkikorkeakoulussa sekä Zürichin kansainvälisessä oopperastudiossa. Hän on toiminut vapaana taiteilijana nykyisestä kotikaupungistaan Wienistä käsin luovuttuaan vuonna 2010 vakinaisesta kiinnityksestään Suomen Kansallisoopperan solistikunnassa.
Knihtilän ohjelmiston ytimen muodostavat keskeiset suuret mezzosopraanoroolit, kuten Kundry, Venus, Brangäne, Ortrud ja Amneris, joita hän on laulanut arvostetuissa oopperataloissa niin
Venetsian La Fenicessa, Oslon ja Malmön oopperoissa, Kööpenhaminan ja Tukholman kuninkaallisissa oopperoissa kuin Mannheimin, Bonnin ja Frankfurtin oopperoissakin. Yhdysvaltain debyytin Knihtilä teki vuonna 2015 Teksasissa Austinin oopperassa.
Tuija Knihtilä on myös kysytty konserttisolisti. Tammikuussa 2020 Knihtilä lauloi Marqueriten osan Berlioz’n Faustin tuomion konserttiesityksessä RSO:n kanssa Hannu Linnun johdolla. Vuodenvaihteessa 2021–22 Knihtilä vieraili Wienin sinfonikoiden solistina Beethovenin 9. sinfoniassa Sakari Oramon johdolla. Keväällä 2022 oli vuorossa Beethovenin Missa solemniksen esitys Hannu Linnun johtaman Sinfonia Lahden solistina. Uusimpiin tehtäviin lukeutuvat muun muassa Parsifalin Kundry Bielefeldissä, Waltraute Jumalten tuhossa, Karmeliittasisarten Mere Marie sekä Gertrud-äidin rooli Hannussa ja Kertussa Kansallisoopperassa.
Tuomas Katajala kuuluu pohjoismaisten tenorien monipuolisimpaan ja kysytyimpään kärkeen. Hän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä Roomassa ja Amsterdamissa, ja tehnyt pitkän yhteistyön Suomen Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa.
Vuonna 2019 hän debytoi Maxin roolissa Weberin Taika-ampujassa kansainvälisellä konserttikiertueella, mikä avasi tien uusiin Wagner-rooleihin. Viime kausien oopperarooleihin kuuluivat lisäksi muun muassa Tamino Lontoon Covent Gardenissa, Berliinin Staatsoperissa ja Savonlinnassa, Belmonte Ryöstö seraljista -oopperassa sekä Andrey Khovanski Musorgskin Hovanštšinassa Helsingissä ja Tukholmassa Esa-Pekka Salosen johdolla.
Kauden 2025/26 projekteihin kuuluivat roolidebyytit Dimitrinä Musorgskin Boris Godunovissa Savonlinnan Oopperajuhlilla sekä Bacchuksena Straussin Ariadne auf Naxos -oopperassa Rooman oopperassa.
Katajala on myös arvostettu konsertti- ja oratoriolaulaja, ja hän on esiintynyt Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Hänen viimeaikaisiin kohokohtiinsa kuuluvat Beethovenin 9. sinfonia Oslon filharmonikkojen ja Wiener Symphonikerin kanssa Klaus Mäkelän johdolla, Mahlerin Das Lied von der Erde Milanon Scalassa sekä Parsifalin ja Oidipus Rexin nimiroolit konserttiesityksinä. Hän on työskennellyt muun muassa Vladimir Ashkenazyn, Kent Naganon, Susanna Mälkin, Mikko Franckin ja Hannu Linnun kanssa.
Tuomas Pursio opiskeli Sibelius-Akatemiassa Helsingissä ja jatkoi opintojaan Zürichin kansainvälisessä oopperastudiossa. Hänen opettajinaan ovat olleet muun muassa Jukka Rasilainen, Laszlo Polgar, Tom Krause ja Elisabeth Werres.
Vakituisten kiinnitysten jälkeen Düsseldorfissa ja Erfurtissa Pursio on kuulunut Leipzigin oopperan ensembleen vuodesta 2002/03. Siellä hänen rooleihinsa ovat kuuluneet muun muassa Wotan Reininkullassa, Alberich Siegfriedissä, Gunther Jumalten tuhossa, Amfortas Parsifalissa, Scarpia Toscassa, Jochanaan Salomessa, Orest Elektrassa sekä nimirooli oopperassa Herttua Siniparran linna.
Pursio on työskennellyt kapellimestareiden kuten Christian Thielemannin, Riccardo Chaillyn, Philippe Jordanin, Marek Janowskin, Esa-Pekka Salosen, Osmo Vänskän ja Marc Albrechtin kanssa. Vierailut ovat vieneet hänet muun muassa Berliinin Staatsoperiin, Zürichin oopperaan, Suomen Kansallisoopperaan, Savonlinnan Oopperajuhlille sekä useisiin eurooppalaisiin oopperataloihin.
Viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat muun muassa Don Giovanni Suomen Kansallisoopperassa, Jochanaan Salomessa Linzissä ja Bolognassa sekä Henrik / appiukko Kaija Saariahon Innocencen kantaesityksessä Aix-en-Provencen festivaalilla ja teoksen esityksissä Suomen Kansallisoopperassa. Kaudella 2024/25 hän esiintyi Kansallisoopperaan produktioissa Salome ja Pohjalaisia sekä Adelaide Festivalilla ja Bregenzin festivaalilla.
Chorus Cathedralis Aboensis (CCA) on turkulainen orkesterisäestyksellisiin suurteoksiin erikoistunut sinfoniakuoro. Turun tuomiokirkon mukaan nimetty kuoro on perustettu vuonna 1982. Kuoron taiteellisena johtajana on syksystä 2021 alkaen toiminut MuM Paavo Hyökki. CCA toimii tiiviissä yhteistyössä Turun filharmonisen orkesterin (TFO) sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kanssa.
Kuoro on konsertoinut TFO:n kanssa yli 160 kertaa, ja se laulaa seurakuntayhtymän merkittävissä tapahtumissa. CCA:n kantaohjelmistoon kuuluvat kaikki keskeiset suuret kirkkomusiikkiteokset kuorolle ja orkesterille, mutta kuoro tekee ohjelmistoa myös a cappella.
Vuosien varrella yhteistyötä on tehty Radion sinfoniaorkesterin (RSO), Helsingin kaupunginorkesterin (HKO), Tampere Filharmonian, Tapiola Sinfoniettan, Jyväskylä Sinfonian, Sinfonia Lahden, Turku Jazz Orchestran sekä ranskalaisen Orchestre National du Lorrainen kanssa. CCA on esiintynyt monien tunnettujen solistien kanssa, kuten Karita Mattila, Matti Salminen, Jaakko Ryhänen, Soile Isokoski, Kiri Te Kanawa, Barbara Hendricks ja Andrea Boccelli. Kuoro on saanut tunnustusta lukuisista TFO:n kanssa tehdyistä levytyksistä, mm vuonna 2019 ICMA-ehdokkuuden kuoromusiikkikategoriassa ja Emma-ehdokkuuden klassisen musiikin sarjassa.
CCA oli vuonna 2022 mukana Panu Aaltion Luontosinfoniassa ja keväällä 2023 Punainen viiva -oopperaproduktiossa. Eurajoki Bel Canto -festivaalin Tannhäuser ja Lentävä hollantilainen -oopperat vuosina 2024 ja 2025 saavat jatkoa syksyllä 2026 Lohengrin-oopperalla.
Teokset
”Olen yhä vakuuttunut siitä, että jokaisen sävellyksen ratkaiseva tekijä on intuitio. Heti kun säveltäjät luopuvat luottamuksestaan intuitioon ja turvautuvat sen sijaan musiikillisiin ’uskontoihin’, kuten sarjallisuuteen, aleatorisuuteen, minimalismiin tai muihin menetelmiin, asioista tulee ongelmallisia.”
Näissä elokuussa 2025 Münchenissä kuolleen venäläissäveltäjä Rodion Štšedrinin sanoissa kuvastuu vankka usko taiteelliseen vapauteen. Se tuleekin vahvasti esiin hänen tyylillisesti laaja-alaisessa tuotannossaan, jossa myös yllä mainittuja sävellysmetodeja voi esiintyä, ei hallitsevina ”uskontoina” vaan kulloinkin soveltuvina elementteinä perinteisemmän ilmaisun rinnalla. Štšedrinin tuotantoon sisältyy muun muassa sinfonioita, konserttoja, kamari- ja vokaalimusiikkia ja oopperoita sekä hänen vaimolleen, tanssijalegenda Maija Plisetskajalle sävellettyjä baletteja.
Uskosta vapauteen ja erilaisiin taiteellisiin lähtökohtiin todistaa myös vuonna 1999 valmistunut Preludi Beethovenin 9. sinfonialle. Nimensä mukaisesti se on tarkoitettu esitettäväksi johdannoksi Beethovenin suurelle mestariteokselle, johon preludissa viitataankin monin tavoin. Teos on sävelletty muuten samankokoiselle orkesterille kuin Beethovenin yhdeksäs sinfonia, mutta lyömäsoittajistossa on joitakin eroja. Teos myös alkaa samaan tapaan hiljaisuuden rajoilta esiin kasvaen, mutta Beethovenista poiketen sellaiseen teos myös päättyy. Lisäksi teoksessa voi kuulla viittauksia Beethoven sinfonian aiheisiin aina kuuluisaa ”Ilon teemaa” myöten.
Kimmo Korhonen
I Allegro ma non troppo, ma poco maestoso
II Molto vivace
III Adagio molto e cantabile – Andante moderato
IV
Presto – Allegro ma non troppo – Vivace – Adagio cantabile – Allegro – Allegro moderato
Allegro – Presto – Allegro assai – Alla Marcia – Andante maestoso – Adagio ma non troppo, ma divoto – Allegro enegico, sempre ben marcato – Allegro ma non tanto – Prestissimo
Beethoven oli sinfonian historian suuria vallankumouksellisia. Hän avasi jo kolmannessa, viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä sinfoniassaan teoslajille uusia mahdollisuuksia ja vei kehitystyönsä upeaan päätökseen teossarjan päättäneessä yhdeksännessä sinfoniassa. Siinä hän laajensi mittakaavaa ennenkokemattomalla tavalla, ja toi uutena elementtinä vokaaliosuudet finaaliin. Beethovenin valitsema teksti, Friedrich Schillerin oodi An die Freude (1785; Ilolle), antaa teokselle eräänlaisen ihmiskunnalle suunnatun, veljeyttä ja iloa ylistävän maailmanhymnin luonnetta.
Yhdeksäs sinfonia alkoi hakea muotoaan 1810-luvun lopulla, mutta työn keskeytti Missa solemniksen (1819–23) säveltäminen. Lopullisesti Beethoven paneutui sinfoniaan keväästä 1823 lähtien, ja teos valmistui vuoden 1824 alkupuolella. Kantaesityksestä Wienissä 7. toukokuuta samana vuonna tuli täydellinen riemuvoitto jo kuuroutuneelle mestarille.
Vokaaliosuuksien lisäksi aikanaan kumouksellista oli myös teoksen monumentaalinen mittakaava. Vaikka teoksessa on perinteiseen sinfoniseen tapaan neljä osaa, kasvaa kokonaisuus reilusti yli tunnin pituiseksi. Sinfonian historiassa Beethovenin yhdeksäs sijaitseekin ikään kuin korkealla harjanteella, josta aukeaa näkymä sekä menneisyyteen, klassismin perintöön, että tulevaisuuteen, romantiikan monumentaaliteoksiin.
Yhdeksännessä sinfoniassa toteutuu samanlainen kasvu ensiosan mollista finaalin riemuun kuin viidennessä sinfoniassa, mutta tässä kasvu alkaa syvemmältä ja yltää korkeammalle. Avausosa ilmestyy esiin avaruudellisesta tyhjyydestä, ensin pelkkää kvinttiä a-e soiden, sitten jylhään unisono-purkaukseen paisuen. Jo tämä avausele antaa aavistaa sinfonian avartuneesta mittakaavasta ja laajakaarisesta hengityksestä, jota myös osan raskaasti liikkeelle lähtevä kehittely noudattaa.
Scherzo on epätavallisesti jo toisena ja hidas osa vasta kolmantena. Scherzo on erikoinen yhdistelmä scherzo-muodosta ja sonaattimuodosta. Ilmavana fugatona alkavia, iskevän energiseksi tiivistyviä äärijaksoja tasapainottaa valoisa trio, jossa kajastaa jo ennakkoaavistus finaalin ”Ilon teemasta”.
Ylimaallisen kaunis hidas osa muodostui esikuvaksi monille romantikoille, varsinkin Brucknerille. Se rakentuu kahdelle laajakaariselle teemalle, joita kumpaakin muunnellaan. Osan sijoittumisen vasta scherzon jälkeen selittää se, että näin Beethoven saattoi luoda tarpeellisen suvantovaiheen ennen jättimäistä finaalia.
Monipolvinen, eräänlaiseksi vapaaksi muunnelmasarjaksi hahmottuva finaali on sinfonian päämäärä ja huipennus. Sen alkua hallitsee kuitenkin epävarmuus, ja haeskelevaa tunnelmaa korostavat monet tempovaihdokset ja muistumat aiemmista osista. Finaalille keskeisen Ilon hymnin esittelyn myötä musiikki kääntyy valoisampaan suuntaan. Baritoni julistaa ”suloisempia ja iloisempia säveliä”, ja hymniaihe tulee solistien ja kuoron voimin esiin kaikessa mahtavuudessaan. Sitä seuraa tenorin sotilasmarssi, joka purkautuu orkesterin energiseen kaksoisfuugaan. Ilon hymni vie musiikin mieskuoron aloittamaan vaikuttavaan ”Seid umschlugen Millionen” -jaksoon, jota seuraa siitä ja hymniaiheesta rakentuva mahdikas kaksoisfuuga. Sen jälkeen musiikki rientää kohden päätöksen hurmioitunutta riemunpurkausta.
Kimmo Korhonen
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9 d-molli op. 125 ”Oodi ilolle”
Friedrich von Schiller (1759–1805), resitatiivi Ludwig van Beethoven
Suomennos Toivo Lyy
Recitativo (Baritono):
O Freunde, nicht diese Töne!
sondern laßt uns angenehmere anstimmen,
und freudenvollere.
Baritono e coro:
Freude, schöner Götterfunken,
Tochter aus Elysium,
Wir betreten feuertrunken,
Himmlische, dein Heiligtum.
Deine Zauber binden wieder,
Was die Mode streng geteilt;
Alle Menschen werden Brüder,
Wo dein sanfter Flügel weilt.
Soli e coro:
Wem der große Wurf gelungen,
Eines Freundes Freund zu sein,
Wer ein holdes Weib errungen,
Mische seinen Jubel ein!
Ja – wer auch nur eine Seele
Sein nennt auf dem Erdenrund!
Und wer’s nie gekonnt, der stehle
Weinend sich aus diesem Bund.
Freude trinken alle Wesen
An den Brüsten der Natur;
Alle Guten, alle Bösen
Folgen ihrer Rosenspur.
Küsse gab sie uns und Reben,
Einen Freund, geprüft im Tod;
Wollust ward dem Wurm gegeben,
Und der Cherub steht vor Gott.
Tenore e coro:
Froh wie seine Sonnen fliegen
Durch des Himmels prächt’gen Plan,
Wandelt, Brüder, eure Bahn,
Freudig, wie ein Held zum Siegen.
Soli e coro:
Freude, schöner Götterfunken,
Tochter aus Elysium,
Wir betreten feuertrunken,
Himmlische, dein Heiligtum.
Deine Zauber binden wieder,
Was die Mode streng geteilt;
Alle Menschen werden Brüder,
Wo dein sanfter Flügel weilt.
Seid umschlungen, Millionen!
Diesen Kuß der ganzen Welt!
Brüder – überm Sternenzelt
Muß ein lieber Vater wohnen.
Ihr stürzt nieder, Millionen?
Ahnest du den Schöpfer, Welt?
Such’ ihn überm Sternenzelt!
Über Sternen muß er wohnen.
Resitatiivi (baritoni):
Oi ystävät, ei näitä säveliä!
vaan lauletaan mukavampia, sellaisia,
jotka ovat täynnä iloa ja riemua.
Baritoni ja kuoro:
Riemun jumalainen kipinä,
Elysionin tytär!
Tulesi hehkusta juopuneina me astumme,
temppelisi pyhyyksiin, Sinä Taivaallinen!
Sinun voimasi yhdistää uudestaan kaiken sen,
mikä ajan mukana on särkynyt rikki,
kaikki ihmiset tulevat veljiksi keskenään
siellä, missä sinä levität lempeät siipesi.
Solistit ja kuoro:
Se joka on saanut osakseen onnen
olla ystävä jollekin toiselle,
se joka on saanut lempeän vaimon
yhtyköön tähän riemuun!
Niin, jokainen joka voi kutsua ystäväkseen
vaikka vain yhtä sielua maan päällä.
Ja se joka ei ole sitä koskaan voinut
väistyköön itkien joukostamme.
Iloa imevät kaikki luodut
Luontoäidin rinnoista,
niin hyvät kuin pahatkin
seuraavat sen ruusunhohtoisia jälkiä.
Se antoi meille suudelmat ja rypäleet
ja kuolemanvaarassa koetellun ystävän
Maan matokin sai kyvyn tuntea aistien riemut;
Keruubi seisoo Jumalan edessä.
Tenori ja kuoro:
Yhtä iloisina kuin hänen aurinkonsa kiitävät
upealla taivaankannella,
yhtä iloisina, veljet, vaeltakaa omalla tiellänne,
riemuiten, kuin sankari käydessään kohti voittoa.
Solistit ja kuoro:
Riemun jumalainen kipinä,
Elysionin tytär!
Tulesi hehkusta juopuneina me astumme
temppelisi pyhyyksiin, Sinä Taivaallinen!
Sinun voimasi yhdistää uudestaan kaiken sen,
mikä ajan mukana on särkynyt rikki,
kaikki ihmiset tulevat veljiksi keskenään
siellä, missä sinä levität lempeät siipesi.
Tahdon syleillä teitä, miljoonat!
Tämä suudelma kuuluu koko maailmalle!
Veljet! jossain tähtiteltan yläpuolella
asuu varmasti meitä rakastava Isä.
Te lankeatte maahan, miljoonat?
Sinä aavistat Luojasi läsnäolon, maailma?
Etsi häntä tähtien yläpuolelta
siellä hän varmasti asuu.