TFO: Trioilta
Volkmar Andreae: Jousitrio d-molli op. 29
Ludwig van Beethoven: Trio kahdelle oboelle ja englannintorvelle C-duuri op. 87
Gideon Klein: Jousitrio
Takuya Takashima, oboe
Jun Saotome, oboe
Satu Ala, englannintorvi
Susanna Suorttanen, viulu
Ilana Gothóni, alttoviulu
Katja Kolehmainen, sello ja ohjelmistosuunnittelu
Jousien ja puupuhaltimien vuoropuhelu esittelee kolme toisiaan täydentävää trioa. Volkmar Andreaen harvemmin kuultu jousitrio edustaa sveitsiläistä myöhäisromantiikkaa parhaimmillaan, ja teos on sävyiltään rikas ja ilmaisultaan syvä. Nuoren Ludwig van Beethovenin puupuhallintrio on valoisa ja eloisa kurkistus säveltäjän ensimmäisiin vuosiin Wienissä. Gideon Kleinin viimeisinä kuukausinaan Theresienstadtin keskitysleirillä säveltämä jousitrio tuo kamarimusiikki-iltaan vakavampia sävyjä.
Esitysajat
Betel-kirkko
Noin 1 tunti, ei väliaikaa.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Takuya Takashima syntyi Kushirossa, Japanin Hokkaidossa. Hän valmistui Hokkaidon kasvatustieteellisestä yliopistosta Sapporosta ja jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa Suomessa, jossa hän suoritti musiikin maisterin tutkinnon.
Vuonna 2000 Takashima voitti ensimmäisen palkinnon Lahden puhallinkilpailuissa. Vuosina 2007–2008 hän sai Turun kaupungin myöntämän stipendin ja vietti vuoden residenssitaiteilijana Cité Internationale des Artsissa Pariisissa, Ranskassa. Vuonna 2018 hän sai Suomen Pro Musica -säätiön stipendin tunnustuksena musiikillisista saavutuksistaan. Takashima on myös ollut aktiivisesti mukana lukuisissa hyväntekeväisyyskonserteissa.
Solistina, kamarimuusikkona ja orkesterimuusikkona hän on esiintynyt Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Virossa, Latviassa, Venäjällä, Etelä-Koreassa, Norjassa ja Japanissa. Vierailevana oboen äänenjohtajana hän on soittanut suurimmissa suomalaisissa orkestereissa. Hän on esiintynyt myös Oslon filharmonisessa orkesterissa, Norjan kansallisoopperan orkesterissa, Norjan radion orkesterissa, NHK:n sinfoniaorkesterissa ja Joe Hisaishi Future Orchestra Classicsissa. Takashima on esiintynyt useilla suomalaisilla musiikkifestivaaleilla.
Takashima on juuri julkaissut uuden sooloalbuminsa ”Resonance” (Octavia Records, Japani 2025). Takashima opettaa tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa sekä Turun taideakatemiassa ja toimii Turun filharmonisen orkesterin oboen äänenjohtajana.
Jun Saotome syntyi vuonna 1985 ja aloitti oboen soittamisen 16-vuotiaana. Hän valmistui musiikin kandidaatiksi Tokion taideyliopistosta vuonna 2009. Jun jatkoi maisteriopintojaan samassa yliopistossa, mutta vuonna 2010 hän päätti lähteä Pariisiin jatko-opintoihin. Vuosina 2010–2013 hän opiskeli Conservatoire à Rayonnement Régional de Parisissa (CRR de Paris) ja sai Diplôme de Concertiste -tutkinnon. Heti opintojen jälkeen Jun aloitti soittamisen Turun filharmonisessa orkesterissa vuodesta 2013.
Harjoittelun ja oboen soittamisen lisäksi Jun harrastaa intohimoisesti neulomista ja ompelua. Junin haaveena on tehdä tulevaisuudessa oma frakki konsertteja varten. Saa nähdä, kuinka kauan Junilta kestää päästä siihen! Neulominen ja ompeleminen saa Junin aivot tyhjiksi ja rennoiksi. Aivojen tyhjentämisestä ja rentouttamisesta puheen ollen, Jun harrastaa myös joogaa 2. viulun äänenjohtajan Ilana Gothónin johdolla vähintään kerran viikossa. Nyt kai Jun osaa rentoutua, eikä vain istua sohvalla katsomassa televisiota (joskus hän kuitenkin istuu…).
Nyt kuulostaa siltä, että Jun rentoutuu liikaa, mutta hänellä on myös intohimoa musiikkiin. Jun rakastaa soittaa myös englannintorvea, ja kun hänen on soitettava sitä orkesterissa, Jun on aina hyvällä tuulella ja näyttää onnelliselta.
Oboen ja englannintorven soittaminen on Junin elämässä tärkeintä, ja hän soittaa elämänsä loppuun asti.
Satu Ala aloitti musiikkiopinnot 7-vuotiaana musiikkiluokilla ja Itä-Helsingin musiikkiopistossa soittimenaan piano. 11-vuotiaana hän tarttui oboeen Marjatta Teirilän ohjauksessa ja jatkoi Sibelius-Akatemiassa Sven-Erik Paanasen oppilaana. Opintojaan hän on täydentänyt Ingo Goritzkin ja englannintorvispesialisti Bo Erikssonin kursseilla.
TFO:n oboen varaäänenjohtajana ja englannintorvensoittajana hän on toiminut vuodesta -90 lähtien. Erityisesti torven kaunis ja luonteikas ääni on aina kiehtonut häntä. TFO:n levyillä englannintorvea voi kuulla esim. Sibeliuksen Tuonelan joutsenessa ja Pelleas & Melisande -sarjassa sekä Kuulan Maisemassa.
Orkesterikokemusta on karttunut myös RSO:ssa ja Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, ja hän on vieraillut useissa suomalaisissa orkestereissa. Kamarimusiikkia hän on soittanut aktiivisesti, ja puhallinkvintetti Wiis Weisaan jäsenenä hän on ollut kantaesittämässä Kalevi Ahon ja J-P Lehdon kvintetot. Opettaminen on ollut hänelle aina sydäntä lähellä, ja vuodesta -96 hän on opastanut nuoria oboensoittajia Turun konservatoriossa.
Vastapainoa muusikon elämään tuo liikunnan harrastaminen ja hyvien kirjojen lukeminen.
Susanna Suorttanen aloitti viuluopintonsa Pohjois-Kymen musiikkiopistossa. Siitä hän jatkoi edelleen Päijät-Hämeen konservatorioon ja Sibelius-akatemiaan missä suoritti viuludiplominsa Kaija Saariketun johdolla.
Orkesteriura alkoi Susannalla jo Kouvolan kaupunginorkesterissa, nykyisessä Kymi Sinfoniettassa. Lahteen muutettuaan Susanna aloitti työskentelyn Lahden kaupunginorkesterissa ja Helsingissä Susanna teki eri pituisia sijaisuuksia Helsingin kaupunginorkesterissa, RSO:ssa sekä Suomen kansallisoopperan orkesterissa. Myöskin Vantaan viihdeorkesterissa sekä Lahden ja Helsingin kaupunginteattereiden musikaaliprojekteissa hän on ollut mukana.
Helsingistä Susanna muutti Kuopioon. Kuopion kaupunginorkesterissa hän työskenteli viitisen vuotta ykkösviulun äänenjohtajana sekä vuorottelevana konserttimestarina.
Turun filharmonisessa orkesterissa Susanna aloitti 2014 ja on siitä lähtien työskennellyt monella paikalla, aina kakkosviulusoittajasta konserttimestariin. Susanna kokeekin saaneensa paljon kokemusta ja näkemystä hoidettuaan monenlaisia erilaisia työtehtäviä.
Orkesterityö on lähellä Susannan sydäntä mutta myös kamarimusiikki sekä toisinaan solistina soittaminen tuovat tärkeää vaihtelua. Solistina Susanna on soittanut mm. Joensuun kaupunginorkesterin sekä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Kamarimusiikki kulkee jatkuvasti orkesterityön rinnalla ja omalta osaltaan pitää soittovireyttä yllä. Turussa onkin mahdollisuuksia tehdä paljon erilaisia projekteja, kamarimusiikkitoiminta on onneksi vireää ja Turussa toimii monta erinomaista kuoroa, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä.
Kesäisin Susanna soittaa Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, joten varsinaista kesälomaa ei soittamisesta juurikaan ole. Savonlinnan kesä ja muusikkokollegat ympäri Suomen saavat kuitenkin työnkin tuntumaan lomalta. Olavinlinnassa soittaminen tuo omat haasteensa mutta Susanna on viihtynyt jo vuosikymmenen kesätöissään. On suuri etuoikeus saada soittaa sekä sinfonia- että oopperaohjelmistoa.
Susannan instrumentti on parmalainen Pietro Sgarabotto vuodelta 1949.
Vapaa-aika kuluu muuhun kuin musiikkiin, Susanna on harrastanut CrossFitiä jo useamman vuoden ja kokee sen tuovan loistavaa vastapainoa soittamiselle. Laji on jatkuvaa uuden opettelua ja itsensä haastamista ja on terveellistä saada ajatukset välillä johonkin aivan muuhun kuin musiikkiin, joka kuitenkin vie leijonanosan ajasta. Myös CrossFitin monipuolisuus on muusikon staattiselle työasennolle tärkeää vaihtelua.
Muutoin Susannan vapaa-aika kuluu liikkuessa, ruokaa laittaessa tai hyvän kirjan parissa.
Ilana Gothóni aloitti viulunsoiton Turun konservatoriossa Grazyna Zeraska-Gebertin johdolla ja jatkoi opintojaan myöhemmin Aleksander Vinnitskin oppilaana. Kuhmon viulukoulussa Gothóni opiskeli Zinaida Gilelsin, Palvel Vernikovin ja Ilja Grubertin johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Kaija Saariketun oppilaana.
Gothóni valmistui Grazin musiikkikorkeakoulusta Yair Kless opettajanaan. Valmistuttuaan hän sai viran Turun filharmonisen orkesterin toisen viulun äänenjohtajana.
Ilana Gothóni soittaa paljon kamarimusiikkia Turku Ensemblen riveissä sekä Art soppa -yhdistyksen jäsenenä. Lisäksi hän opettaa astanga- ja yin-joogaa erikoisuutenaan niin sanottu ”soiva YIN”, jonka aikana hän yhdistää sooloviulumusiikin ja yin-joogan.
Katja Kolehmainen (os. Korkeala) on soittanut selloa 8-vuotiaasta asti opinahjoinaan Espoon musiikkiopisto, Sibelius-Akatemian nuoriso-osasto sekä Sibelius-Akatemia opettajinaan mm. Arto Noras, Erkki Rautio ja Heikki Rautasalo. Vuoden verran (1989-1990) Kolehmainen opiskeli Krakovan musiikkiakatemiassa Witold Hermanin johdolla.
Vuonna 1984 Kolehmainen sijoittui jaetulle 1. sijalle nuorten kamarimusiikkikilpailun duosarjassa. Turun sellokilpailuissa 1986 hän oli yksi finalisteista. Kolehmainen on toiminut Kouvolan kaupunginorkesterin soolosellistinä vuosina 1990-1992 ja Turun filharmonisen orkesterin sellistinä vuodesta 1993. Syksyllä 2011 hänet valittiin TFO:n selloryhmän varaäänenjohtajaksi.
Koska elämä on muutenkin yhtä oppimista, Kolehmainen jatkoi opiskelua Pietarsaaressa Novian barokkilinjalla Lauri Pulakan, Kreeta-Mari Kentalan ja Petteri Pitkon johdolla valmistuen sieltä keväällä 2015. Eipä aikaakaan, niin veri veti jälleen koulunpenkille. Vuoden mittainen huikea yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus – muusikkona sairaala- ja hoivaympäristöissä Turun ammattikorkeakoulussa (2017-2018) laajensi musiikillista toimintakenttää. Syttyi kipinä tehdä omia sovituksia.
Syksyllä 2019 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä palkkasi Kolehmaisen tekemään sairaala- ja hoivamuusikontyötä muutamalla osastolla Turun sairaaloissa ja hoivapaikoissa.
Orkesterityön ohessa Kolehmainen soittaa kamarimusiikkia ja soolokonsertteja sekä tilausesiintymisiä. Keikkailu on vienyt häntä Suomen lisäksi mm. Gruusiaan (nyk. Georgia), Ruotsiin, Venäjälle ja Viroon.
Muusikko ei näköjään osaa olla hiljaa vapaa-aikanakaan. Mukava harrastus käsitöiden lisäksi on alttotorven soitto yhdessä puolison, Markku Kolehmaisen, kanssa. Yhtyeen nimi on MarKat.
Teokset
Allegro moderato
Allegretto
Molto lento – Molto vivace
Thomas Mannin romaanissa Tohtori Faustus (1947), luvussa XXI, kerrotaan kirjan ydinhenkilön säveltäjä Adrian Leverkühnin teoksesta 13 Brentano-laulua, jonka tohtori Volkmar Andreae johti kirjailijan sanoin ”pätevällä taidollaan” Zúrichissä vuonna 1922. Kohtaus on tietenkin keksitty, koska Leverkühn on fiktiivinen hahmo. Sen sijaan Volkmar Andreae ei ollut mielikuvituksen tuotetta vaan aikanaan tunnettu sveitsiläinen kapellimestari ja säveltäjä, ja käyttämällä häntä romaanissaan Mann on kytkenyt kuvitteellisen säveltäjänsä sujuvasti osaksi aikansa musiikkielämää.
Volkmar Andreae toimi vuosina 1906–1949 Zürichin arvostetun Tonhalle-orkesterin kapellimestarina ja vuosian 1914–1939 myös Zürichin konservatorion johtajana. Näiden vaativien tehtävien rinnalla hän ehti säveltää kohtuullisen laajan tuotannon, johon sisältyy muun muassa kaksi oopperaa, kaksi sinfoniaa ja muita orkesteriteoksia, useita konserttoja, kamarimusiikkia sekä suuri määrä kuoroteoksia.
Andreaen myöhäisromanttinen jousitrio d-molli (1917) häilyy usein kepeän eloisuuden ja verhotun surumielisyyden välimailla. Avausosaa hallitsee hillityn tasapainoinen, paikoin hivenen valittavakin ilmaisu. Toisena on scherzon kepeä muunnelma, jossa on täyteläisempi välitaite. Kolmannen osan avaavan vakavahenkisen Molto lento -jakson voi kokea sekä itsenäisenä hitaana osana että tauotta seuraavan kepeän finaalin laajana johdantona. Finaalissa ympyrä sulkeutuu, kun ensiosan avausteema palaa, ja lopussa musiikki avautuu D-duuriin.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro
Adagio
Minuet. Allegro molto. Scherzo.
Finale. Presto
Myöhempään ajankohtaan viittaavasta opusnumerosta huolimatta Beethovenin trio kahdelle oboelle ja englannintorvelle C-duuri kuuluu hänen varhaiseen tuotantoonsa. Teos valmistui vuonna 1794, vajaat pari vuotta sen jälkeen, kun hän oli muuttanut synnyinkaupungistaan Bonnista Wieniin, jossa hän asui loppuelämänsä.
1790-luvun puolivälissä Beethoven oli jo alkanut saada uudessa kotikaupungissaan nimeä sekä pianistina että säveltäjänä ja pyrki tietoisesti laajentamaan osaamistaan. Epätavalliselle mutta yhtenäiselle, saman soitinperheen jäsenistä rakentuvalle kokoonpanolle tehty trio palveli sekä hänen omaa kehitystään puhaltimien käytössä että tarjosi ohjelmistoa kaupungin monille esittäjistöille, joista amatöörien muodostamat yhtyeet muodostivat oman osansa.
Neliosaista trioa hallitsee divertimentomaisen keveä ilmaisu. Sen avaa muita laajempi, lähes puolet teoksesta kattava soittimellisesti sujuva avaus-allegro. Toisena on tasapainoisen laulava hidas osa, jossa varsinkin I-oboe ja englannintorvi käyvät eleganttia keskustelua keskenään. Kolmas osa on merkitty menuetiksi, mutta luonteeltaan se on dynaamisempi scherzo, johon trio-jakso tuo omat rytmiset oikkunsa. Teoksen päättää eloisa ja valoisa rondo-finaali, joka nimensä mukaisesti rakentuu avausaiheen ja sen kertauksen väleihin sijoittuvien sivutaitteiden vuorotteluksi. Osa on valloittava omassa kepeässä tyylilajissaan ja rikastuu vielä yksinkertaisen jäljittelyn tuomalla kontrapunktisella elementillä.
Teosesittely: Kimmo Korhonen
Allegro
Muunnelmia määriläisestä kansanlaulusta
Molto vivace
Myrskyisälle 1900-luvulle mahtui monenlaisia taiteilijakohtaloita. Niistä lohduttomimpiin kuuluivat monien keskieurooppalaisten juutalaisten toisen maailmansodan aikana kokemat kauhut. Yksi heistä oli tšekkiläinen säveltäjä ja pianisti Gideon Klein.
Klein valmistui vuonna 1939 Prahan konservatoriosta ja opiskeli myös filosofiaa ja musiikkitiedettä Kaarlen yliopistossa. Hän ehti aloittaa julkisen uransa muusikkona, mutta saksalaiset vangitsivat hänet ja veivät hänet joulukuun alussa 1941 Tšekissä sijainneelle Theresienstadtin keskitysleirille. Se oli eräänlainen valheellinen mallileiri, jota natsihallinto esitteli muun muassa Punaiselle ristille, ja siellä sallittiin aktiivisempi kulttuurielämä kuin keskitysleireillä yleensä. Lokakuussa 1944 Klein siirrettiin ensin Auschwitziin ja sitten Fürstengrubeen, jossa hänet surmattiin 25. tammikuuta 1945.
Kleinin viimeiseksi teokseksi jäänyt jousitrio valmistui Theresienstadtissa lokakuun alussa 1944. Siinä tulevat esiin hänen eri suunnilta ammentamat vaikutteensa: yhtäältä kansanmusiikin käyttö Leoš Janáčekin tapaan, toisaalta Schönbergin modernistisempi tyyli. Trio on kolmiosainen symmetrinen kokonaisuus. Nopea ensiosa on kirpeän riitasointista, rytmiikaltaan motorista musiikkia, jossa kansanmusiikkiainekset tuovat paikoin mieleen Bartókin. Teoksen ytimenä on määriläisestä kansansävelmästä rakentuva, vaihtelevia tunnelmia ja tempoja läpikäyvä muunnelmaosa. Teoksen päättää lyhyt, eloisan vauhdikas ja energisyydessään positiivinen finaali.
Teosesittely: Kimmo Korhonen