Turun kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonsertti 2026
Emilia Hoving, kapellimestari
Samuel Eriksson, piano
Turun filharmoninen orkesteri
Aina Korhonen: Huvinäytelmäalkusoitto (kesto 10′)
juhlapuhe
klo 12 pormestari Piia Elo
klo 15 Turun Taiteen talo Oy:n toimitusjohtaja Jere Pensikkala
Jean Sibelius: Aallottaret op. 73 (kesto 11′)
Selim Palmgren: Pianokonsertto nro 2 op. 33 ”Virta” (kesto 20′)
Jean Sibelius: Finlandia op. 26 (kesto 8′)
Fredrik Pacius: Maamme (kesto 3′)
Suomen itsenäisyyspäivä otetaan vastaan ensimmäistä kertaa musiikkitalo Fuugassa. Perinteikkäässä juhlakonsertissa Jean Sibeliuksen Finlandia ja Fredrik Paciuksen Maamme saavat seurakseen loisteliaan kattauksen kotimaista musiikkia. Odotetun uusintavierailun kapellimestarina tekee kansainvälistä uraa luova yleisön suosikki Emilia Hoving.
Konsertissa suositellaan mahdollisten kunniamerkkien käyttöä.
Vapaalippujen jako
Itsenäisyyspäivän juhlakonserttien vapaaliput jaetaan lauantaina 21.11. klo 12 musiikkitalo Fuugassa.
Paikkalippuja jaetaan 2 kappaletta per hakija. Lippujaossa on mahdollisuus valita, haluaako liput klo 12 vai klo 15 konserttiin.
Mahdollisesti ylijääviä lippuja voi tiedustella Kulttuurirannan lippukaupasta ma 23.11. alkaen
Esitysajat
Musiikkitalo Fuuga, Konserttisali
20800 Turku
Konsertin kesto on noin 1 tunti, ei väliaikaa.
Taiteilijat
Emilia Hoving toimii Royal Philharmonic Orchestran apulaiskapellimestarina ja esiintyy lisäksi säännöllisesti Isossa-Britanniassa, Pohjoismaissa, Benelux-maissa sekä Australiassa.
Kaudella 2026/27 hän debytoi Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa ja esiintyy muun muassa Hollanin radion sinfoniaorkesterin Hallé-orkesterin, BBC Scottish Symphonyn, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Turun filharmonisen orkesterin ja Stavangerin sinfoniaorkesterin kanssa.
Viime vuosina Hoving on debytoinut muun muassa Bambergin sinfoniaorkesterin, Belgian kansallisen orkesterin, Strasbourgin filharmonisen orkesterin, Nagoyan filharmonisen orkesterin sekä Tasmanian ja New Zealand sinfoniaorkestereiden kanssa. Hän on palannut johtamaan useita pohjoismaisia huippuorkestereita, kuten Radion sinfoniaorkesteria, Helsingin kaupunginorkesteria ja Tukholman kuninkaallista filharmonista orkesteria.
Hoving johtaa säännöllisesti elävien säveltäjien, erityisesti suomalaisten, musiikkia ja on ollut mukana Helsingin kaupunginorkesterin projektissa edistämässä harvemmin esitetyn suomalaisen orkesteriohjelmiston tunnettuutta.
Hoving opiskeli kapellimestariksi Sibelius-Akatemiassa professoreiden Sakari Oramon ja Atso Almilan johdolla aloitettuaan opintonsa Jorma Panulan oppilaana. Hän on toiminut Hannu Linnun assistenttina Radion sinfoniaorkesterissa sekä Mikko Franckin assistenttina Radio Francessa.
Samuel Eriksson kuuluu nuoren sukupolven kiinnostaviin suomalaisiin pianisteihin. Hänen monipuolinen muusikkoutensa ulottuu solistisen pianismin ohella kamarimusiikkiin, liedpianismiin ja klarinetinsoittoon, ja sitä leimaa uteliaisuus eri aikakausien, tyylien ja genrejen musiikkia kohtaan. Kriitikot ovat kiittäneet hänen taiturimaista tekniikkaansa ja runollista kosketustaan.
Uralla merkittävä askel oli Tampereen pianokilpailun voitto vuonna 2025. Kilpailun finaalissa hän esitti Tampere Filharmonian kanssa Jan Söderblomin johdolla Prokofjevin vaativan toisen pianokonserton. Aiempiin kilpailusaavutuksiin kuuluvat myös Steinway Festival -kilpailun voitto ja useat palkintosijat kansallisissa pianokilpailuissa. Eriksson on myös ansioitunut klarinetisti, joka on voittanut kansallisen puhallinkilpailun Huittisissa.
Hän on esiintynyt useiden orkestereiden solistina sekä resitaaleissa ja kamarimuusikkona Suomessa ja kansainvälisesti. Festivaaliesiintymisiin kuuluvat muun muassa Korsholman Musiikkijuhlat, Mäntän Musiikkijuhlat, Turun Musiikkijuhlat ja PianoEspoo sekä kansainvälisesti Steinway Festival -konsertti Hampurissa ja Helsingborg Pianofestival. Vuosina 2026–2028 Eriksson toimii Kamarikesän Mesenaattiohjelman taiteilijana. Hän on myös esiintynyt useissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa. Hän on Sibelius-Akatemian kasvatti, opettajinaan Kirill Kozlovski ja Antti Hotti.
Teokset
Savonlinnassa syntynyt Aina Korhonen (1869–1943) jäi Suomen säveltaiteen suurmiesten varjoon. Hän oli akateemisen perheen tyttö ja lahjakas pianisti, joka opiskeli 1880-luvulla Helsingin musiikkiopistossa. Huvinäytelmäalkusoitto syntyi todennäköisesti opintojen yhteydessä Münchenissä 1890-luvun alussa, mutta se kantaesitettiin vasta vuonna 1910 Helsingin Filharmonisen seuran populaarikonsertissa. Teos kuullaan tänään tiettävästi vasta toista kertaa.
Jean Sibelius (1865–1957) kahlasi 1910-luvun taitteen syvissä vesissä. Sairastelun laukaisema eksistentiaalinen ahdistus, alkoholin vaihtuminen vesilinjalle ja maailmalta kantautuneet tyylivirtaukset horjuttivat tasaista harmoniaa. Näinä aikoina syntyneet Voces Intimae (1909), neljäs sinfonia (1911) ja Luonnotar (1913) sukeltavat sisäisiin syvyyksiin, joista vasta Aallottaret (1914) nosti hänet pinnalle. Se syntyi Yhdysvaltain Connecticutin Norfolkiin musiikkijuhlille, jonne Sibelius matkusti myös itse. Teos valmistui jo Suomessa, mutta hän korjaili sitä vielä matkallaan, sillä vasta Atlantti näytti hänelle meren todellisen, soivan luonteen: pirskahtelevat puhallinsoolot, pohjamudissa möyrivä bassomatto ja kohoilevat mainingit, jotka aaltoilevat vesimassojen vastustamattomalla voimalla.
”Pohjolan Chopiniksi” kutsuttu Selim Palmgren (1878–1951) oli aikanaan tunnetuin suomalaissäveltäjä Sibeliuksen jälkeen. Etenkin toinen pianokonsertto (1912) teki hänen nimensä kansainvälisesti tunnetuksi: ”Purjehtiminen Allan-veljeni pienellä mutta luotettavalla kutterilla herätti mielessäni ajatuksen luoda musiikkiteos, joka kuvaisi Kokemäenjokea; sen juoksua, koskia, rantamia ja sen laskua mereen.” Palmgren soitti yksiosaisen konserton kantaesityksen Helsingissä 1913, ja jo samana vuonna Berliinissä sen esitti mestaripianisti Ignaz Friedman, joka piti sitä ohjelmassaan vuosien ajan.
Helmikuussa 1899 Venäjä antoi Suomelle manifestin, joka teki kenraalikuvernööri Bobrikovista käytännössä itsevaltiaan. Sananvapaus romutettiin, sanomalehtiä pantiin painokieltoon, toimittajia irtisanottiin. Monipäiväiset mielenosoitukset kulminoituivat 4.11.1899 Sanomalehdistön päivien konserttiin, jolla kerättiin varoja lehtimiesten eläkerahastoon. Tapahtuman kohokohdaksi nousi Sibeliuksen säveltämä kuvaelma ”Suomi herää!”, josta Sibelius hioi erillisen sävelteoksen jo seuraavana vuonna. Se sai myöhemmin nimen Finlandia.
J.L. Runebergin runo Vårt Land (1846) oli tapaus isolla T:llä. Vain parin vuoden aikana useat runoilijat käänsivät sen suomeksi, ja lähes yhtä moni säveltäjä rustasi sille melodian, myös Runeberg itse. Yksikään sävelmistä ei silti vakuuttanut, ja avuksi kutsuttiin Fredrik Pacius (1809–1891), Suomeen asettunut saksalainen. Häneltä kului työhön tuskin päivääkään. Vårt Landin nykyään tunnettu versio laulettiin ensimmäisen kerran ylioppilaiden Floran päivän juhlassa 13.5.1848 Helsingin Kumtähden kentällä. Suomennostyötä varten perustettiin vuonna 1867 komitea, jonka työn pohjalta Paavo Cajander teki lopullisen suomennoksen vuonna 1889.