TFO: 1952
Matti Koponen, viulu, musiikin johto
Philip Zuckerman, viulu, musiikin johto
Waltteri Torikka, baritoni
Annika Sinisalo, viulu
Anna Westerlund, sello
Mieskuoro Laulun Ystävät, kuoronjohtaja Nikke Isomöttönen
Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama, juontajat
Turun filharmoninen orkesteri
Johannes Brahms (sov. Martin Schmeling): Unkarilainen tanssi nro 5 (kesto 7’)
Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri op. 61, III Rondo: Allegro (kesto 10’)
Jean Sibelius: Metsämiehen laulu op. 18 nro 5 (kesto 2’)
Selim Palmgren: Merenkulkijan kaipaus (kesto 3’)
Jean Sibelius: Sydämeni laulu op. 18 nro 6 (kesto 3’)
Oskar Merikanto (sov. Marko Hilpo):
Metsäkyyhkyset op. 47 nro 1 (kesto 3’)
Soi vienosti murheeni soitto op. 36 nro 3 (kesto 5’)
Kolme laulua op. 110 (kesto 6’)
nro 1 Yö
nro 2 Syyslaulu
nro 3 Mummo
Elämälle op. 93 nro 4 (kesto 2’)
Jean Sibelius: Finlandia (kesto 8’)
Väliaika, kesto 20′
Aarre Merikanto: Olympiafanfaari 1952 (kesto 5’)
Wolfgang Amadeus Mozart: Kaksi aariaa oopperasta Don Giovanni K. 527 (kesto 4’)
”Finch’han dal vino” (Samppanja-aaria)
”Deh vieni alla finestra”
Johannes Brahms (sov. Marko Hilpo): Wie bist du, meine Königin op. 32 nro 9 (kesto 4’)
Johannes Brahms: Unkarilainen tanssi nro 17 (kesto 3’)
Ernest Bloch: From Jewish life (kesto 11’)
Emmerich Kálmán: Czardaskavaljeeri operetista Kreivitär Mariza (kesto 5’)
Joseph Haydn: Sinfonia nro 45 “Jäähyväissinfonia”, IV Finale. Presto-Adagio (kesto 8’)
On syksy 1952. Aninkaistenmäelle on valmistunut Suomen ensimmäinen konserttikäyttöön rakennettu sali, ja arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema Turun konserttitalo vihitään käyttöön 27.11. Turun kaupunginorkesterin konsertissa. Nyt vihkiäiskonsertin ohjelma on rakennettu uudelleen talon viimeisen konserttikauden kunniaksi, ja luvassa on niin orkesterimusiikkia, mieskuorolaulua kuin voimisteluakin, olympiavuoden huumaa unohtamatta. Uutuudenviehätystä 50-luvun tyyliin huokuvan konsertin ohjelman ovat suunnitelleet Turun filharmonisen orkesterin konserttimestarit Matti Koponen ja Philip Zuckerman. Kiitos 74 yhteisestä vuodesta, Turun konserttitalo!
Hyvästellään Turun konserttitalo yhdessä! Voit pukeutua iltaa varten vuosikymmenen tyyliin, ja jättää muistosi talosta aulaan tuotavaan vieraskirjaan.
Musiikkia aulassa 1950-luvun henkeen!
Torstai-ilta alkaa ja perjantai-ilta jatkuu musiikilla Konserttitalon aulassa! Il Grande Sestetto soittaa kevyen musiikin klassikoita ja muuta tunnettua musiikkia 1950-luvulta nykypäivään asti.
Il Grande Sestetto
Juha-Pekka Vikman ja Juha Viljanen, viulu
Sauli Kulmala, alttoviulu
Mikko Multamäki, kontrabasso
Kim Sjöholm, laulu ja kitara
Esitysajat
Turun konserttitalo
20100 Turku
Suomi
Noin 2 tuntia, sisältäen väliajan. Kesto tarkentuu lähempänä.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Matti Koponen aloitti viuluopinnot kolmevuotiaana Marja Olamaan johdolla Käpylän musiikkiopistossa. Myöhemmin Koponen siirtyi Seppo Tukiaisen oppilaaksi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle. Akatemian esittävän säveltaiteen linjalla opettajana toimi Päivyt Meller.
Matti Koponen on toiminut freelancerina monissa Suomen ammattiorkestereissa. Hänellä on ollut pitkäaikaisia sijaisuuksia muun muassa Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa sekä Lapin kamariorkesterissa, jossa hän toimi 2. viulun äänenjohtajana syyskaudella 2013. Koponen toimi vuodet 2014-2018 Lappeenrannan kaupunginorkesterin ensimmäisenä konserttimestarina. Elokuussa 2018 Koponen aloitti Turun filharmonisen orkesterin konserttimestarina. Lisäksi Koponen toimii yhtenä Savonlinnan oopperajuhlaorkesterin konserttimestareista.
Koponen esiintyy ahkerasti kamarimuusikkona. Viime vuosina hän on ollut kysytty esiintyjä muun muassa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla, Sysmän suvisoitossa sekä Kaakon kamarimusiikkijuhlilla.
Ruotsalaista viulistia Philip Zuckermania on ylistetty sekä yleisön että kriitikoiden toimesta ”lumoavasta soinnistaan”, ”teknisestä loistostaan” ja ”karismastaan” (Badische Zeitung).
Philip on Turun filharmonisen orkesterin 1. konserttimestari. Hän on kysytty vieraileva konserttimestari merkittävissä orkestereissa, kuten Göteborgin sinfoniaorkesterissa ja Lontoon Royal Philharmonic Orchestrassa.
Solistina Philip on esiintynyt muun muassa Lincoln Centerin Alice Tully Hallissa, Lontoon South Bank Centressa, Bergenin Grieg Hallissa, Kurhaus Baden-Badenissa, Anneliese Brostin Musikforum Ruhrissa ja Tukholman konserttitalossa. Hän on soittanut useiden orkestereiden kuten Baden-Badenin filharmonisen orkesterin, Bergenin filharmonisen orkesterin ja Norrlandsoperan sinfoniaorkesterin kanssa.
Philip on innokas luomaan konserttiohjelmia vähemmän tunnetuista mestariteoksista, ja hän on pitänyt resitaaleja Tukholman konserttitalon Grünewald-salissa, Uppsalan konsertti- ja kongressikeskuksessa, Malmön Palladiumissa, Perlman Music Programin Stires-Stark-resitaalisarjassa ja Oslon Aula-yliopistossa. Philip opiskeli Catherine Chon ja Itzhak Perlmanin johdolla Juilliard Schoolissa. Aiempina opettajina ovat toimineet myös Natasha Beshulya, Per Enoksson ja Donald Weilerstein.
Baritoni Waltteri Torikka on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä sukupolvensa kysytyimmistä oopperalaulajista Suomessa. Torikka tunnetaan laaja-alaisesta ohjelmistostaan sekä muuntautumiskyvystään, ja hän on kotonaan niin konserttisaleissa kuin oopperaestradeillakin.
Torikalle on myönnetty urallaan lukuisia palkintoja: HSBC laureates -palkinto Aix-en-Provencen festivaalilla vuonna 2009, merkittävä Martti Talvela -palkinto vuonna 2013 sekä Pro Musica -säätiön vuoden nuori muusikko -palkinto vuonna 2014. Torikka on myös Lappeenrannan laulukilpailujen miestensarjan voittaja vuodelta 2010.
Torikka on valmistunut vuonna 2012 Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolta sekä Tanskan Kuninkaallisesta ooppera-akatemiasta.
Waltteri Torikka on kysytty orkesterisolisti, ja on esiintynyt muun muassa Radion sinfoniaorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Jyväskylä Sinfonian, Deutsche Radio Philharmonien sekä Camerata Salzburgin solistina sekä Den Jyske Operan kiertueella useampien tanskalaisorkesterien solistina.
Torikan oopperarooleihin lukeutuvat muun muassa Don Giovannin, Jevgeni Oneginin ja Figaron häiden nimiroolit. Waltteri Torikka on myös levyttävä artisti, jonka debyyttialbumi Sydän yhdessä Jyväskylä Sinfonian kanssa myi platinaa ennätysajassa.
Helsinkiläissyntyinen Annika Sinisalo on aloittanut viulunsoiton Käpylän Musiikkiopistossa opettajanaan Ahti Valtonen. Hän jatkoi ammattiopintoihin Sibelius-Akatemiaan valmistuen musiikin maisteriksi vuonna 2021 Merit Palaksen johdolla. Annika on osallistunut muun muassa Kerson Leongin, Jean-Jacques Kantorowin, Joan Kwuonin ja Anna-Liisa Bezrodnyn mestarikursseille sekä opiskellut barokkiviulua Minna Kankaan johdolla.
Annika on soittanut Lappeenrannan kaupunginorkesterissa vuosina 2021–2024 sekä toisena että ensimmäisenä konserttimestarina. Syyskaudesta 2024 alkaen hän on toiminut Turun filharmonisen orkesterin toisena konserttimestarina.
Vapaa-ajallaan Annika viettää aikaa mielellään kahden kissansa kanssa ja tekee retkiä pienkoneella miehensä kanssa.
Helsinkiläislähtöinen Anna Westerlund on Turun filharmonisen orkesterin 1. soolosellisti syksystä 2025 lähtien. Aikaisemmin myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin 1. soolosellistinä ja TFO:n tuttisellistinä toiminut Westerlund valmistui keväällä 2024 musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta professori Marko Ylösen luokalta. Muita tärkeitä opettajia ovat olleet mm. Itä-Helsingin musiikkiopistossa Taru Aarnio, Sibelius-Akatemiassa Timo Hanhinen ja Norges musikkhøgskolessa Torleif Thedéen.
Omistautuneena kamarimuusikkona tunnettu Westerlund on tuttu kasvo suomalaisilla festivaaleilla ja hän on menestynyt kamariyhtyeineen myös kilpailuissa Suomessa ja ulkomailla. Westerlundin vakikokoonpanoihin kuuluva Trio Est (Puustinen, Söderström) on viimeksi esiintynyt Lapin kamariorkesterin solistina marraskuussa 2025 esittäen Beethovenin Kolmoiskonserton. Vakituisen Takapiha-pianokvartetin (Uusitupa, Kilpeläinen, Hakkila) kanssa Westerlund on esiintynyt mm. Klassikkoparatiisi-konserttisarjassa ja Kuhmon kamarimusiikkifestivaalilla.
Westerlund on vieraillut soolosellistinä Radion sinfoniaorkesterissa, Tapiola Sinfoniettassa, Tampere Filharmoniassa ja Lapin kamariorkesterissa. Hänellä on käytössään Suomen Kulttuurirahaston omistamaa Claude Pierray -selloa vuodelta 1714. Vapaa-ajallaan hän toimii mielellään keittiöpsykologina, tekee löytöjä kirpputoreilla ja harrastaa voimaharjoittelua.
Mieskuoro Laulun Ystävät (LY) on vuonna 1914 perustettu turkulainen kuoro. Peruskokoonpanon lisäksi LY:ssä toimivat seniorikuoro Weteraani Weljet ja lauluyhtye Vega Ensemble. LY hoitaa myös Turun Sotaveteraanien perinnekuoron tehtävää. Kuoron taiteellinen johtaja on FM Nikke Isomöttönen.
LY:n eri kokoonpanot konsertoivat säännöllisesti. Kuoro on esiintynyt useissa Euroopan maissa sekä muun muassa Israelissa, Kanadassa ja Japanissa. Marraskuussa 2024 kuoro konsertoi Gdanskissa, Nordic Focus Festivaaleilla. Vuodesta 1962 kuoro on Turun kaupungin pyynnöstä esiintynyt joulurauhan julistuksessa. LY on levyttänyt muun muassa Sibeliuksen Kullervo-sinfonian, Cherubinin Requiemin ja Šostakovitšin sinfonian nro 13 Babi Jar sekä Leevi Madetojan mieskuoroteoksen De profundis. Keväällä 2026 kuoro osallistui kahdeksanteen kansainväliseen Leevi Madetoja mieskuorokilpailuun, ja sai siellä kansallisen sarjan erikoispalkinnon parhaasta elävän säveltäjän teoksen esityksestä.
Timo Ruuskanen on palkittu helsinkiläinen näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005. Hän on yksi Red Nose Companyn perustajista, ja tehnyt laajan uran sekä suomalaisissa laitosteattereissa että niin sanotulla teatterin vapaalla kentällä.
Ruuskasen tyylilajiosaaminen ulottuu mimiikasta ja klovneriasta klassiseen näyttämölliseen teatteri-ilmaisuun. Taiteellisen työnsä lisäksi hän opettaa säännöllisesti klovneriaa ja esiintymistaitoa. Nuorena Ruuskanen oli energinen punk-rumpali Äpryk-yhtyeessä. Klassisen musiikin ihmeellisen maailman hän löysi keski-ikäisenä ja nauttii nykyisin sen äärellä työskentelemisestä teatterintekijänä.
Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama ovat työskennelleet työparina vuodesta 2012 lähtien. He ovat tehneet yhdessä 8 klovneriaesitystä, joita on esitetty yli 900 kertaa Suomessa ja ulkomailla. Kaksikon “Aleksis Kivi” -esitykselle myönnettiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto. Klassisen musiikin parissa he ovat työskennelleet mm. Meta4:n, Kamus-kvartetin, Turun filharmonisen orkesterin, Sinfonia Lahden ja Kamariorkesteri Avantin kanssa.
Tuukka Vasama on porvoolainen freelance-näyttelijä. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005, ja on tehnyt monipuolisen uran erityisesti vapaalla teatterikentällä. Vasama on ollut perustamassa lukuisia taideyhteisöjä: teatteriklovneriaan erikoistunutta Red Nose Companya, elävän nykytaiteen parissa toimivaa Esitystaiteen seuraa sekä lastenkulttuurikeskus Lilla Villania Sipoossa.
Vasama on voittanut Vuoden Nuori Lausuja -kilpailun (2008), ja hänen oivaltavia monologiesityksiään on palkittu Suomessa ja ulkomailla. Hän kuuluu Kajaanin Runoviikon vakiovierailijoihin, ja esiintyy säännöllisesti Yleisradion runo-ohjelmissa. Vasama puhuu sujuvasti ruotsia, ranskaa ja englantia. Klassisen musiikin parissa hän on tehnyt esityksiä pianistien Maria Suokkaan, Jenni Lappalaisen ja Anna Kuvajan kanssa.
Tuukka Vasama ja Timo Ruuskanen ovat työskennelleet työparina vuodesta 2012 lähtien. He ovat tehneet yhdessä 8 klovneriaesitystä, joita on esitetty yli 900 kertaa Suomessa ja ulkomailla. Kaksikon “Aleksis Kivi” -esitykselle myönnettiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto ja Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto. Klassisen musiikin parissa he ovat työskennelleet mm. Meta4:n, Kamus-kvartetin, Turun filharmonisen orkesterin, Sinfonia Lahden ja Kamariorkesteri Avantin kanssa.
Teokset
Turun konserttitalon vihkiäiset 27. marraskuuta vuonna 1952 oli turkulaisen ja suomalaisen musiikkielämän merkkitapaus. Vihkiäisten ohjelmassa oli kaupunginjohtajan tervehdyspuheen lisäksi niin orkesterimusiikkia, kuorolaulua, operettisävelmiä kuin voimisteluesityskin. Tässä konsertissa palataan useisiin vihkiäistilaisuuden teoksiin ja kuullaan muutakin tapahtuman tunnelmiin vievää musiikkia.
Unkarilaisilla tansseillaan Johannes Brahms (1833–1897) iski todelliseen kultasuoneen. Ensimmäisen kokoelman (1869) viisi kappaletta osoittautuivat niin suosituiksi, että hän sävelsi niiden seuraksi kolme muutakin kokoelmaa. Tunnetuin 21 tanssista on ensimmäisen kokoelman energisen tunteikas nro 5 g-molli. Konsertissa kuullaan myös neljänteen kokoelmaan (1880) sisältyvä surumielisesti alkava mutta repäiseväksi puhkeava tanssi nro 17 fis-molli, jonka orkesteriversio on Antonín Dvořákin käsialaa.
Vihkiäisjuhlan musiikillisena päänumerona oli Ludwig van Beethovenin (1770–1827) viulukonsertto (1806). Monia Beethovenin keskikauden teoksia hallitsee dynaaminen ja taisteleva ote, mutta viulukonsertto on luonteeltaan tasapainoisempi ja lämminhenkisempi. Nyt kuultavassa finaalissa on paitsi taituruutta ja tanssillista energiaa myös runollinen välitaite fagotin kauniine sooloineen.
1950-luvulla mieskuorot elivät Suomessa sodanjälkeisen ajan nousukautta, ja mieskuorolaulua kuultiin myös Konserttitalon vihkiäisissä. Teoksina olivat muun muassa mieskuoromusiikin suomalaisen kultakauden klassikoihin kuuluvat Jean Sibeliuksen (1865–1957) reipashenkinen Metsämiehen laulu (1899) ja Selim Palmgrenin (1878–1951) hienonherkkä Merenkulkijan kaipaus, suomenkielinen versio laulusta Sjöfararen vid milan (1901). Tässä konsertissa teoksia täydentää Sibeliuksen sana- ja sävelsoinnin sykähdyttävä mestariteos Sydämeni laulu (1898). Saman aikakauden rakastettuja ikivihreitä edustavat myös Oskar Merikannon (1868–1924) yksinlaulut, muun muassa koskettavan surumielinen Soi vienosti murheeni soitto (1899) ja vuolaan elinvoimainen Elämälle (1918).
Vihkiäisjuhlassa kuultiin myös operettisävelmiä muun muassa Emmerich Kálmánin (1882–1953) Kreivitär Marizasta (1924). Teoksen maailmaan palataan nytkin Tassilon aariassa Czardaskavaljeeri. Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) kenties hienoimmasta oopperasta Don Giovannista (1787) kuullaan puolestaan kaksi nimihenkilön soolonumeroa: kuohuvan elämäntäyteinen Samppanja-aaria sekä viehkeän viettelevä canzonetta Deh vieni alla finestra. Rakkaudentunnot hehkuvat Johannes Brahmsin laulussa Wie bist du, meine Königin (1864).
Yksi suomalaisten juhlatilaisuuksien sivuuttamattomista teoksista on Sibeliuksen Finlandia (1899/1900), suomalaisen kansallisen heräämisen väkevä monumentti. Sen vastavoimina ovat äärijaksojen vahva oman tahdon julistus ja hymnivaiheen sisäinen voima. Myöhempi suomalaisten juhlatilaisuuksien usein kuultu teos on Aarre Merikannon (1893–1958) sytyttävä Olympiafanfaari, jolla hän voitti Helsingin vuoden 1940 sodan vuoksi peruttujen olympialaisten sävellyskilpailun. Teos kuultiin kuitenkin vuoden 1952 olympialaisissa, tosin lyhennettynä versiona. Tässä kuullaan laajempi alkuperäisversio.
Sveitsiläissyntyinen mutta Yhdysvalloissa vuodesta 1916 asunut Ernest Bloch (1880–1959) oli tyypillinen 1900-luvun alkupuolen säveltäjä, joka yhdisteli teoksissaan monenlaisia aineksia. Yhden elementin muodostivat hänen omaa taustaansa heijastavat juutalaisen musiikin ainekset, ja sellaisia on myös sello-ohjelmiston perusteoksiin kuuluvassa teoksessa From Jewish Life (Juutalaisesta elämästä; 1924).
Harva teos sopii Konserttitalon jäähyväistunnelmiin yhtä luontevasti kuin Joseph Haydnin (1732–1809) varhaisemman sinfoniatuotannon hienoimpiin luomuksiin kuuluva sinfonia nro 45 fis-molli, lisänimeltäänkin Jäähyväissinfonia. Haydnin työnantaja ruhtinas Nikolaus Esterházy vietti kesiä Esterházan kesäpalatsissa, mutta muusikoiden perheet joutuivat jäämään kesäksi Eisenstadtin talvipalatsiin. Kun ruhtinas vuonna 1772 venytti kesäistä oleskeluaan Esterházassa normaalia pitemmälle syksyyn, muusikot hermostuivat ja pyysivät Haydnia vaikuttamaan asiaan, jotta he pääsisivät takaisin perheidensä luokse.
Tämän Haydn tekikin, tosin ei minään kirjallisena anomuksena vaan musiikillisin keinoin. Sinfonian kiihkeäsykkeisenä alkavaan finaaliin Haydn oli yllättäen liittänyt hitaan päätösjakson, jossa soittajat hiljenivät yksi toisensa jälkeen ja poistuivat lavalta, kunnes lopuksi olivat mukana vain kaksi viulua. Ruhtinas Esterházy ymmärsi eleen ja ilmoitti Haydnille, että muusikot olivat seuraavana päivänä vapaita lähtemään Eisenstadtiin.
Kimmo Korhonen