Loppuunmyyty: Huumaava harmonia
Konsertti on loppuunmyyty.
Gilbert Varga, kapellimestari
Maximilian Hornung, sello
Turun filharmoninen orkesteri
Antonín Dvořák: Sellokonsertto h-molli op. 104 (kesto 39′)
Väliaika, kesto 30′
Maurice Ravel: Hanhiemo (kesto 28′)
Maurice Ravel: La valse (kesto 13′)
Orkesterisarja Hanhiemo antaa sävelet tutuille kansansaduille Prinsessa Ruususesta Peukaloiseen ja vie kuulijat lumottuun puutarhaan, unien maailmaan. Hanhiemon lisäksi Ravel värittää impressionistisella otteellaan myös menneen maailman keisarillisen hovin valsseja briljantissa, musiikillisesti häikäisevässä ja hurjaksi yltyvässä La valsessa. Dvořákin konsertto on sellokirjallisuuden merkkiteos, joka huumaa ilmaisuvoimallaan ja romanttisella melodisuudellaan. Konserton solisti Maximilian Hornung on esiintynyt muun muassa Berliinin ja Lontoon filharmonikoiden kanssa ja tullut tunnetuksi syvällisistä tulkinnoistaan. Kapellimestari Gilbert Varga tunnetaan mestarillisena tulkitsijana.
Myöhäisillan kamarimusiikki pe 27.11.
Perjantai-ilta jatkuu konsertin jälkeen, vapaa pääsy konserttivieraille.
Francis Poulenc: Sekstetto pianolle ja puhallinkvintetille FP 100
Dain Song, huilu
Takuya Takashima, oboe
Nevio Ciancaglini, klarinetti
Etienne Boudreault, fagotti
Hannes Kaukoranta, käyrätorvi
Mikael Kemppainen, piano
Hintaryhmät:
normaali | eläke | alennusryhmät
hintaryhmä 1: 39,50 | 35,50 | 19,50 €
hintaryhmä 2: 34,50 | 30,50 | 15,50 €
hintaryhmä 3: 29,50 | 25,50 | 11,50 €
hintaryhmä 4: 19,50 | 19,50 | 9,50 €
Esitysajat
Musiikkitalo Fuuga, Konserttisali
20800 Turku
Konsertin kesto on noin 2 tuntia 15 minuuttia, sisältäen väliajan.
Hinnat
Kategoriat
Liput ja väliaikatarjoilu
Taiteilijat
Gilbert Vargaa ylistetään toistuvasti tulkinnoistaan, joissa on hienostuneita tekstuureja, laaja värien kirjo ja hienovarainen dynamiikan käyttö.
Gilbert Varga on opiskellut Franco Ferraran, Sergiu Celibidachen ja Charles Bruckin johdolla. Kapellimestariuransa alkuvaiheessa Varga keskittyi työskentelemään kamariorkestereiden kanssa, erityisesti Tibor Varga Chamber Orchestran kanssa, ennen kuin hän loi nopeasti maineen sinfoniaorkesterikapellimestarina. Hän on toiminut Hofer Symphonikerin (1980–1985) ja Philharmonia Hungarican (1985–1990) ylikapellimestarina, Stuttgart Chamber Orchestran vakituisena vierailevana kapellimestarina (1991–1995) sekä Malmön sinfoniaorkesterin päävierailijana (1997–2000).
Varga toimi Basque National Orchestran taiteellisena johtajana kymmenen kauden ajan vuodesta 1997 alkaen. Hän on toiminut myös Taipein sinfoniaorkesterin (2013–2018) ja Pannon Philharmonic Orchestran (2019–2021) ylikapellimestarina.
Vargan diskografiaan kuuluu äänitteitä useille levymerkeille. Hänen uusin levytyksensä vuodelta 2017 sisältää Šostakovitšin ja Martinůn sellokonserttoja yhdessä Deutsches Symphonie-Orchester Berlinin ja Christian Poltéran kanssa levymerkille BIS. Hänen vuonna 2011 tehty levytyksensä Ravelin ja Prokofjevin konsertoista yhdessä Deutsches Symphonie-Orchester Berlinin ja Anna Vinnitskayan kanssa levymerkille Naïve Records sai viisi tähteä lehdeltä BBC Music Magazine.
Maximilian Hornungia pidetään yhtenä kansainvälisesti merkittävimmistä sellisteistä. Rakastetun perusohjelmiston lisäksi Hornung omistautuu myös vähemmän tunnettujen ja uudempien teosten esittämiselle.
Kaudella 2026–27 Hornung esiintyy muun muassa WDR Sinfonieorchester Kölnin, Alankomaiden radion filharmonisen orkesterin, Salzburgin Mozarteumorchesterin, Zürichin kamariorkesterin, Bergenin filharmonisen orkesterin ja Beethoven Orchestra Bonnin kanssa. Kesällä 2026 hän teki BBC Proms -debyyttinsä.
Kaudella 2026–27 Hornung keskittyy kahteen uuteen ohjelmaan. The Dvořák Project on kokoelma Dvořákin teoksia sovitettuna sellokokoonpanolle ja Mystery-kokonaisuuteen kuuluu Schoeckin sellosonaatti, Saint-Saënsin sellosonaatin nro 1 c-molli, Connessonin Les Chants de l’Agartha sekä Franckin sonaatti A-duuri.
Hornungin sai ECHO Klassik -palkinnon vuonna 2011 debyyttialbumistaan Jump! (Sony, 2010) ja uudelleen vuonna 2012 Dvořákin sellokonserton levytyksestään (Sony, 2012). Vuonna 2017 Deutsche Grammophon julkaisi paljon kiitosta saaneen levytyksen Schubertin Forellikvintetosta.
Augsburgissa syntynyt Hornung aloitti sello-opintonsa kahdeksanvuotiaana. Vuonna 2007 hän voitti ensimmäisen palkinnon ARD International Music Competition -kilpailussa. Vuoteen 2011 asti hän toimi Tecchler Trion sellistinä ja 2013 saakka Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunksin ensimmäisenä soolosellistinä. Vuodesta 2022 lähtien hän on toiminut Traunsteiner Sommerkonzerten taiteellisena johtajana.
Teokset
Antonín Dvořák (1841–1904) oli nuorena säveltänyt sellokonserttoa, mutta jätti sen orkestroimatta. Hän suhtautui selloon muutenkin penseästi solistina, se kun on ylhäällä liian nasaali, matalalla turhan mumiseva. Näkemykset pehmenivät, kun hän vuonna 1894 kuuli New Yorkissa Victor Herbertin toisen sellokonserton, joka todisti hänen ennakkoluulonsa vääriksi.
Dvořák sävelsi sellokonserton Yhdysvalloissa asuessaan pian Uusi maailma -sinfonian jälkeen. Amerikkalaisuus kuuluu kaikissa tuona aikana syntyneissä teoksissa – paitsi sellokonsertossa. Kun Uusi maailma -sinfonia sekä jousikvartetto ja -kvintetto maalailevat avaria preerioita amerikkalaisvaikutteisilla melodioilla, sellokonsertto sukeltaa syvälle säveltäjän sisäisiin maailmoihin; koti-ikävään ja menetetyn rakkauden muistoihin. Säveltäessään Dvořák sai viestin, että hänen nuoruudenrakkautensa, Josefina Kounicová, oli sairastunut vakavasti. Tämä värittää koko teoksen draamaa.
Ensimmäinen osa alkaa mieleenpainuvilla, melankolisilla teemoilla, joita sello ja orkesteri kuljettavat halki murheiden ja toivon. Toinen osa kuvaa torjuttua rakkautta, joka soi lainauksella Dvořákin laulusta ”Jätä minut yksin”. Teos oli jo valmis, kun tieto Kounicován kuolemasta saavutti Dvořákin. Hän muokkasi finaalin lopun uusiksi: sankarillinen, riemukas huipennus vaihtui haikeaksi jäähyväiseksi, jossa sello hiipuu taustalle ja orkesteri nousee kohti lopullista kirkastusta.
Jaani Länsiö
Usein impressionistiksi luonnehdittu Maurice Ravel (1875–1937) oli ajattelultaan lähempänä uusklassikkoa. Toisin kuin Prokofjev tai Stravinsky, jotka osoittelivat historiaan toisinaan ivallisestikin, Ravel suhtautui menneisyyteen kunnioittavasti. Hän näki sen ehtymättömänä inspiraationlähteenä, josta hän loi nostalgisen mutta modernin sävelkielen.
Ranskalaisiin satuihin perustuva Hanhiemo valmistui vuonna 1910 nelikätiseksi pianosarjaksi, jonka Ravel orkestroi vuosi myöhemmin. Harmoniat, soittimet ja pienieleiset melodiat maalailevat pastellisävyissä kylpevän satumaailman, jossa hyvä voittaa pahan ja rakkaus vihan.
Aiolisessa kirkkosävellajissa soiva ensimmäinen osa kuvaa prinsessa Ruususen ikiunta. Toisessa osassa oboe esittelee Peukaloisen, joka on eksynyt metsään, sillä linnut ovat syöneet hänen polulle ripottelemansa leivänmuruset. Kolmas osa tapahtuu mystisessä Kiinassa, jonka kimallusta Ravel korostaa pentatonisella asteikolla: tarinassa paha noita on loihtinut prinsessan rumilukseksi ja prinssin käärmeeksi. Pagodien maassa taika murtuu ja nuoret saavat toisensa. Neljännen osan viattomasti askeltava valssi esittelee Kaunottaren klarinetilla. Hän kohtaa aran ja epävarman Hirviön (kontrafagotti), jonka pelottava ulkokuori väistyy hyväsydämisyyden tieltä harpun glissandolla. Päätösosan hymnimäinen sointi kuvaa lumotun puutarhan rauhaa ja kauneutta. Unelmien prinssi herättää suudelmalla prinsessa Ruususen. Rakkauden riemujuhla voi alkaa.
Jaani Länsiö
Vaikka Ravelin teosluettelossa tanssimusiikilla on olennainen rooli, liikekielen sijaan häntä inspiroivat tanssien menneisyyteen viittaavat elementit. Kenties juuri siksi kaikki hänen tanssilliset teoksensa, baletteja myöten, jäivät elämään puhtaana konserttimusiikkina. La Valse (1919–1920) syntyi Pariisin Venäläisen baletin tilauksesta nimellä Vienne: ”Sumun läpi näkyy tanssivia pareja”, Ravel luonnosteli. ”Sumu väistyy, esiin tulee valtava tanssisali, kattokruunut syttyvät ja näkyviin tulee noin vuoden 1855 keisarillinen hovi.” Balettijohtaja Sergei Djagilev torjui teoksen sanomalla: ”Se on mestariteos, mutta se ei ole baletti. Se on baletin muotokuva.”
Ilman selittävää koreografiaa La Valse avasi tulkintojen tulvaportit. Ensimmäisen maailmansodan vaikutusta aikansa musiikkiin on vaikea sivuuttaa. La Valsen kohdalla se käy mahdottomaksi; sota oli vastikään repinyt kappaleiksi sen Euroopan, jonka rajat oli vuosina 1814–1815 vedetty Wienin kongressissa valssin tahtiin. La Valsen melodioita onkin tulkittu pahaa-aavistamattomaksi nostalgiaksi, pitkäksi venyneiden juhlien jatkoksi. Sinnikkäästi menneisyyden riekaleisiin tarrautuvat valssit tempautuvat kiihtyvään pyörteeseen, joka ajautuu vastustamattomalla imulla aina vain syvemmälle itseensä ja vääjäämättömään kaaokseen, lopulliseen tuhoon. Ravel kiisti jyrkästi kaikki La Valseen liitetyt symbolit, mutta liian myöhään: mielikuva menneen maailman tuhosta oli peruuttamattomasti pinttynyt kuulijoiden sielunmaisemaan.
Jaani Länsiö